Viime vuosina on puhuttu valtavan paljon naisiin kohdistuvista äärimmäisen ikävistä asioista. #metoo raportit, uutiset kaikenlaisista seksuaalirikoksista ja hyväksikäyttötapauksista jne jne ovat saaneet minut hyvin vihaiseksi ja surulliseksi. Tuollaisiako me miehet todella olemme Ei käy kiistäminen, että tämä aiheuttaa omalla kohdallani moraalista ongelmaa maksullisten seksipalvelujen käytössä. Olin pitkän aikaa ostamatta mitään, ja nyt olen hissukseen palailemassa kuvioihin. Vaikka kuinka yritän olla täydellinen asiakas, olen kohtelias, kunnioitan toisen rajoja, teen kaiken mitä pyydetään, en pyydä/vaadi erityiskohtelua, maksan tinkimättä täyden hinnan, enkä missään tapauksessa osta seksiä, jos tilanteeseen näyttää liittyvän mitään viitteitä ihmiskaupasta, niin silti tunnen olevani jonkinasteinen hyväksikäyttäjä.
Ennenkuin joku kommentoi, että sihteerit on alalla omasta halustaan (joidenkin kohdalla asia varmaan onkin näin), niin kysyn kuinka moni sitä työtä tekisi, jos ei tarvitsisi rahaa? Se että seksipalveluja myymällä saa elantonsa ehkä helpommin kuin kaupan kassana, lääkärinä tai vaikkapa yliopiston professorina, ei tarkoita että seksin myynti on vapaaehtoista. Se nyt vaan sattuu olemaan kyseisen henkilön mielestä se helpoin tapa ansaita rahaa. Koska on kysyntää, syntyy myös tarjontaa. Toki me kaikki työelämässä olevat olemme hyväksikäytettyjä, minäkin luovutan aivoni työnantajan käyttöön 150 tunniksi kuukaudessa enkä koe sitä ongelmaksi, päinvastoin. Olisinko nykyisessä työssä, jos en tarvitsisi rahaa? Melko varmasti, mutta minulla onkin käynyt hyvä tuuri työpaikan suhteen. Toisaalta, yhteenkään aikaisemmista työpaikoista en olisi jäänyt sekunniksikaan ilman taloudellista pakkoa.
Joka kerta kun huomaan ettei sihteeri ole 100% mukana touhussa, tai jos muuten tulee fiilis, että toisella ei välttämättä ole kaikki asiat ihan kunnossa, niin heti alkaa tuntea itsensä hyväksikäyttäjäksi.
Onko kukaan muu miettinyt tällaisia, vai olenko yksin ongelmani kanssa? Mielelläni kuulisin kommentteja myös vastakkaisen sukupuolen edustajilta.
Ennenkuin joku kommentoi, että sihteerit on alalla omasta halustaan (joidenkin kohdalla asia varmaan onkin näin), niin kysyn kuinka moni sitä työtä tekisi, jos ei tarvitsisi rahaa? Se että seksipalveluja myymällä saa elantonsa ehkä helpommin kuin kaupan kassana, lääkärinä tai vaikkapa yliopiston professorina, ei tarkoita että seksin myynti on vapaaehtoista. Se nyt vaan sattuu olemaan kyseisen henkilön mielestä se helpoin tapa ansaita rahaa. Koska on kysyntää, syntyy myös tarjontaa. Toki me kaikki työelämässä olevat olemme hyväksikäytettyjä, minäkin luovutan aivoni työnantajan käyttöön 150 tunniksi kuukaudessa enkä koe sitä ongelmaksi, päinvastoin. Olisinko nykyisessä työssä, jos en tarvitsisi rahaa? Melko varmasti, mutta minulla onkin käynyt hyvä tuuri työpaikan suhteen. Toisaalta, yhteenkään aikaisemmista työpaikoista en olisi jäänyt sekunniksikaan ilman taloudellista pakkoa.
Joka kerta kun huomaan ettei sihteeri ole 100% mukana touhussa, tai jos muuten tulee fiilis, että toisella ei välttämättä ole kaikki asiat ihan kunnossa, niin heti alkaa tuntea itsensä hyväksikäyttäjäksi.
Onko kukaan muu miettinyt tällaisia, vai olenko yksin ongelmani kanssa? Mielelläni kuulisin kommentteja myös vastakkaisen sukupuolen edustajilta.