[PapaRomeo]

Itselläni on sellainen outous, että haluaisin että minua haluttaisiin ja minä tuottaisin partnerille hyvää oloa ja että nautinto olisi vastavuoroista.

Tuossahan ei ole mitään outoa, varmaan useimmat meistä näin haluaisivat. Aloittaja ei ehkä tarkoittanut orgasmia nautinnosta puhuessaan mutta kun sitäkin tässä narussa sivuttiin niin kerrottakoon että nuorena miehenä tapailin muutaman viikon nuorta naista, joka sitten tunnusti ettei ole eläissään saanut orgasmia. Ja mitä minä tein? Lopetin orastavan suhteen seuraavana päivänä, perusteluna että halusin tuottaa partnerille nautintoa. Suhteen olisi mielestäni pitänyt olla yhtä molemminpuolisten orgasmien ilotulitusta. Ehkä tämä on jäänyt mieleen siksi että olen myöhemmin ihmetellyt ymmärryksen ja myötätunnon puutettani. Mutta sellaisiahan nuoret usein ovat, jyrkkyydessään julmia.

Nykyään koen ostoseksissä erittäin vapauttavana sen että voin keskittyä omaan nautintooni. Tapasin esimerkiksi kymmeniä kertoja erästä palveluntarjoajaa joka ei saanut kanssani yhtään orgasmia, eikä niiden puuttuminen häirinnyt minua ollenkaan. Kehotin häntä kerran sanomaan jos voin tehdä jotain hänen nautintonsa hyväksi, ja olisin mielelläni niin tehnyt, mutta häntäkään orgasmin saamatta jääminen ei haitannut.

Uskoisin silti hänenkin nauttineen suudelmista ja kosketuksista ja molemminpuolisista hierontasessioista sitten kun olimme paremmin tutustuneet, sen verran lämpimiksi tunnelmat yltyivät ainakin omalta osaltani. Ja aina voi lohduttautua sillä että vaikka toinen ei oikeasti nauttisikaan, hän saa hommasta silti rahaa.

Ja vielä maksuseksin puolustukseksi: esimerkiksi tällaiselle eronneelle ja yksinäiselle miehelle hyvä vakkarisuhde voi olla valtava ilon ja lohdun ja energian lähde, joka auttaa jaksamaan ilman mitään dopingia.

[Micuzzi]

Tosi hienoa lukea näitä kaikkia asiallisia kommentteja. Itsellekin on tullut uusia oivalluksia.
Oma seksinpuutteeni on asia, johon menee tätä nykyä liikaakin energiaa ja ajatuksia, mutta minkäs sille voi.
Olen miettinyt kaikkea mahdollista miten saisin oman parisuhteeni seksielämän kukoistamaan. Mietin pitkään, että jospa en ole tarpeeksi puoleensavetävä miehenä ja toivoin että vaimoni hankkisi vaikka poikaystävän, jonka kanssa harrastaa seksiä. Ajatteli, että tämä voisi lisätä hänen libidoaan ja saada naiseuden kukkaan. Ehdotin tätä hänelle mutta ei hän tästä oikein innostunut. Olin itse asiassa pettynyt, sehän olisi voinut olla jännittävää . Juteltiin yhtenä päivänä masturbaahtiosta ja sanoin että masturboin lähes joka päivä. Hän puolestaan sanoi että hän harrastaa sooloseksiä noin kerran kahdessa kuukaudessa. Aloin miettiä että olisiko kysymyksessä vain meidän perustavaalaatuinen ero seksuaalisten tunteiden kokemisessa. Kyllä ymmärtääkseni naisetkin harrastavat sooloseksiä useammin yleensä. Vaimoni tykkää jalkojen hieronnasta ja lähekkäin nukkumisesta ja kosketuksista mutta mielestäni on olemassa se jokin aloite (piste A) sinne seksin puolelle joka pitää tehdä jotta kanssakäymistä voisi kutsua seksiksi. Se jokin, joka saa sydämen sykkimään ja jalkovälissä tuntumaan mukavalle . Tarkoitan, että pelkän koskettelun tai halimisen jälkeen  tulee edetä johonkin suuntaan ennenkuin mitään tapahtuu. Se saattaa naisesta tuntua ahdistavalta koska saattaa tulla olo, että miehellä on vain se yksi asia mielessä. Ja niinhän se onkin, ei ollenkaan väärin ajateltu. Vaakamamboahan sitä sen pisteen A ylittämisen jälkeen tavoitellaan. Ainakaan itseä turhauttaa jos näin ei tapahdu.
Meidän suhteessa kaikki muuten on hyvin mutta tämä pisteen A ylittäminen on se ongelma, ehkä vaimollani se läheisyys ei niin kovin helposti johda seksuaalisiin ajatuksiin. Minusta tuntuu että hän tietyllä tavalla jäätyy tuossa hetkessä ja ei välttämättä edes halua, että tilanne menee lähelle tuota pistettä, kun käsi saattaa sujahtaa housuihin. Mutta työ jatkuu, en ole helposti luovuttava lajia.

[romonmahs]

Micuzzi, samoja tunnelmia on tullut käytyä läpi täälläkin. Yhtenä keväänä hajosin tilanteeseen niin että oli pakko ruveta puhumaan. Kaksi vuotta meni kipuillessa ja harva se päivä siitä avautuessa vaimolle. Meidän onni on siinä, että vaimo on aivan käsittämättömän hyvä keskustelemaan, pystyy käsittelemään kaiken mitä hänelle tilitän, ja on siinä samalla opettanut minutkin olemaan täysin avoin. Olemme myös puhuneet avoimen suhteen ja maksullisen seksin mahdollisuuksista ja todenneet, ettemme sulje niitäkään pois.

Kahden vuoden jälkeen voin sanoa karistaneeni oman seksuaalisuuteni vähättelyn ja häpeän, ja oppineeni arvostamaan seksuaalisuuttani ja ajattelemaan että se on hyvää juuri sellaisena kuin on. Tämän sisäistäminen ei vain ajatuksena vaan perinpohjaisena sisäisenä tuntemuksena on muuttanut minua paremmaksi myös aviomiehenä, perheenisänä, ystävänä ja jopa työntekijänä. Ja mikä hienointa, olen muuttunut vaimolle myös kiinnostavammaksi petikumppaniksi. Samalla olen alkanut kärsiä paljon vähemmän siitä jos seksistä on taukoa.

Ryhdyin siis seksipositiiviseksi itseni hyväksyjäksi. Sallin itselleni kaikenlaisen pervoilun, nautin siitä, enkä piilota yhtään mitään vaimoltani – hänen rajojaan kuitenkin tietenkin kunnioittaen. Tulevaisuus ei enää näytä ahdistavalta vankilalta vaan täydeltä kutkuttavia mahdollisuuksia, jos niin haluan valita.

Sitähän usein neuvotaan että naiselle pitää puhua ja paljon. Pitää paikkansa. Lisäisin vielä, että on olennaista puhua kaikenlaiset fiilikset, ilman kaunistelua ja suodatusta.

[Kollikissa2]

Tosi harmi, että löysin tämän narun vasta tänään! Täyttä asiaa aloittajan kysymyksestä alkaen!
Eka avioliittoni kariutui juuri tähän samaan seksittömyyden ongelmaan, vaikka muuten oli hyvää yhdessäoloa.
Olin kärsivällinen ja kuunteleva sekä keskusteleva, mutta pidäkelukot eivät auenneet.

Koin asian niin, että olin tietämättäni loukannut ja pyysin anteeksi, jos näin olin tehnyt. En kuulemma ollut.

En ollut väkivaltainen tms. mutta kun muistin aikamme ennen lapsiamme, niin orastavasti tämä oli näkyvissä vaiheena, joka ei poistunutkaan.
Lapsilla emme halunneet paikata mitään, he olivat kummankin toiveissa ehkäisyt lopetettua.
Ajauduin seksiseikkailuihin eli vieraisiin vähitellen ja löysin jotain puuttuvaa - mutta samaan aikaan podin morkkista ja olin surullinen jostain.

Olimme yhdessä lastemme esiteini-ikään saakka ja sen jälkeenkin vastasin isän monista velvoitteista - ja tänä päivänä olemme ex- vaimoni kanssa ystäviä ja puhumme toisillemme vaikeistakin asioista ja kuuntelemme toisiamme.

Seksiongelmiin emme ole palanneet - ja nykyinen vaimoni on hyvissä väleissä hänen kanssaan. Taloudellisesti hoidin velvoitteeni kuten kuuluukin.

Eikä asennettani muuta se, että käytän maksullisen seksin iloja, se taas on oma salaisuuteni ja sellaisena pysyy. Miksi käytän? Siksi, kun oman seksuaalisuuteni muodot ovat eroavaisia valtavirran seksuaalisuudesta - olettaisin. Tai olen ihan varma...

Olen oppinut itsekkääksi - porsaaksi porttolassa taas en.

[Hanna Ihmemaassa]

Suosittelen lämpimästi avointa keskustelua vaimosi kanssa. Miksi hän ei halua seksiä? Onko hänellä kenties seksuaalisia traumoja jotka voi vaikuttaa asiaan? Onko hän tyytymätön johonkin asiaan parisuhteessanne tai elämässä ylipäätään? Onko hänellä lääkitystä mikä laskee libidoa? Syitä haluttomuuteen on monia. Keskustelkaa. Se on hyvä alku.