SeksiSaitti
Viihde ja kevennykset => Olohuone => Aiheen aloitti: Vieras0024 - Joulukuu 31, 2019, 16:30:24
-
Minä halusin liikunnanopettajaksi (olin kilpaurheilija teininä) tai poliisiksi (en ymmärrä). Kumpaankaan ammattiin en päätynyt, tein kylläkin open sijaisuuksia viitisen vuotta 19 v ja eteenpäin.
Niin, ja 20+ ikäisenä ihailin kameramiehiä, tai niitä joilla kamera olkapäällä esim konserteissa, vapaasti liikkuvia, erikoisia kuvakulmia. En päässyt opiskelemaan, koska silloin ei otettu naisia - kamerat olivat niin painavia, kuulema. Sellasta se oli 1900-luvulla.
-
Moi,
Tosiaan 1980 - 1990 luvuilla kamerat painoivat olkapäällä luokkaa 15 - 20 kg. 80-luvulla oli toki mahdollista saada kevyempi kamera - 10 kg, mutta mitten tuli joko U-Matic tai Betacam nauhuri - luokkaa 10 kg+ joko lattialle tai olkapäälle...
Sitten ysärin lopussa oli vain Betacam SP kameroita olkapäällä ja ne olivat myös 10 kg+. Sitten 2000 alussa tuli Digiformaatit /nauha), jolloin ns. Broadcast tason kamera painoi olkapäällä noin 5 kg.
Kamerat sitten taas tulivat painavammaksi, kun HD-tuotanto alkoi. Sitten taas mentiin sinne olkapää noin 7 - 10 kg tasolle.
Tänä päivänä voit ostaa 4K videokameran, esim blogituotantoon (mutta ei sitä 4K:na pysty laittamaan näytille vielä), mutta FullHD:nä. Hintaa alkaen 500 euroa tai jopa vähemmän.
Sitten taasen elokuvakamerat = filmi... Painoa oli vähintään 20 - 30 kg.
-T
-
Kiitti tietopaketista!
-
aivan pikkupoikana mun haaveammatteja oli pappi, inkkari tai maajussi.
ja vaikka äiti pojasta pappia toivoi, ei musta varmaan kovin hääviä
olisi tullut. ;D
-
Rekkakuskihan se oli haave ammatti pikkupoikana ja siihen ammattiin myös päästiin, nyt vaan isän jälkiä seuraillaan.
-
Rekkakuskihan se oli haave ammatti pikkupoikana ja siihen ammattiin myös päästiin, nyt vaan isän jälkiä seuraillaan.
Vau, olen kateellinen ihmisille, joilla on ollut selvä suunta jo nuoresta.
-
aivan pikkupoikana mun haaveammatteja oli pappi, inkkari tai maajussi.
ja vaikka äiti pojasta pappia toivoi, ei musta varmaan kovin hääviä
olisi tullut. ;D
Et varmaan inkkariksikaan päätynyt ;D
-
^ no en. ei siinä paljon sitten vaihtoehtoja jäänyt. ;D
-
Teen sitä työkseni ;D
-
Upeaa!
-
Gigolo.
-
Moi,
Tosiaan 1980 - 1990 luvuilla kamerat painoivat olkapäällä luokkaa 15 - 20 kg. 80-luvulla oli toki mahdollista saada kevyempi kamera - 10 kg, mutta mitten tuli joko U-Matic tai Betacam nauhuri - luokkaa 10 kg+ joko lattialle tai olkapäälle...
Sitten ysärin lopussa oli vain Betacam SP kameroita olkapäällä ja ne olivat myös 10 kg+. Sitten 2000 alussa tuli Digiformaatit /nauha), jolloin ns. Broadcast tason kamera painoi olkapäällä noin 5 kg.
Kamerat sitten taas tulivat painavammaksi, kun HD-tuotanto alkoi. Sitten taas mentiin sinne olkapää noin 7 - 10 kg tasolle.
Tänä päivänä voit ostaa 4K videokameran, esim blogituotantoon (mutta ei sitä 4K:na pysty laittamaan näytille vielä), mutta FullHD:nä. Hintaa alkaen 500 euroa tai jopa vähemmän.
Sitten taasen elokuvakamerat = filmi... Painoa oli vähintään 20 - 30 kg.
-T
Hmmm...tarvitsen tietoa muutamaan kamera-asiaan liittyen, saanko lähestyä sinua yksityisviestillä?
-
Astronautti. Ehkäpä se on edelleen. Jos joskus pääsis avaruuteen (järkevällä rahasummalla) niin menisin.🚀 😊
-
Ihan skidinä mä halusin delfiinien kouluttajaksi. Eipä vaan oo enää delfiinejä mitä kouluttaa niin suunnitelmat muuttu. xD
-
Ammattimuusikko.
No, se ei ihan toteutunut kuitenkaan, mutta jäipähän hyvä harrastus.
-
^^^ Katos pirua. Kyllä lentäisin avaruuteen itsekin. Lentäminen on saakeli parasta hommaa, mitä voi tehdä housut jalassa ;D
Mulla se unelma-ammatti oli ”hieman maanläheisempi”, nimittäin lentäjä. Ihan ammattilentäjää musta ei tullut, mutta palkkaduuni on jossain tuolla sektorilla. Tarkemmin en kerro tunnistettavuussyistä :)
-
Ihan mahtavaa. Minulle avaruus on aivan liian vaikea asia, en yhtään osaa edes kiinnostua siitä, koska se on niin ufo.
Aikoinaan Kuopiossa mulla oli vakkarina lentäjä, joka kertoi että työ ei tunnu työltä ollenkaan, koska se oli hänen haaveensa viisivuotiaasta lähtien. Hän oli silloin pitkälle yli 40 vuotta. Kun hän oli lentänyt Amerikan mantereelta nähden monenlaisia ilmoja ja olosuhteita, tuli hän suoraan Rissalasta mun luo ja oli öhö, öhö, kiimassa.
Terkkuja :-*
-
Ihan skidinä mä halusin delfiinien kouluttajaksi. Eipä vaan oo enää delfiinejä mitä kouluttaa niin suunnitelmat muuttu. xD
No mutta , eikös turska ole veden elävä myös..
Aika monta hienoa juttua ainakin mulle olet opettanut ;)
-
Ihan skidinä mä halusin delfiinien kouluttajaksi. Eipä vaan oo enää delfiinejä mitä kouluttaa niin suunnitelmat muuttu. xD
No mutta , eikös turska ole veden elävä myös..
Aika monta hienoa juttua ainakin mulle olet opettanut ;)
Hahaha hyvä huomio! Musta tuli turskien kouluttaja, enkä valita close enough 8)
-
^ Ninnin luona ei turskalta naama eikä kidukset kuivu, kun oikein syvällisesti koulutetaan ;D
-
^^turskien kouluttaja, ei huono ollenkaan 😂
Itselläni jo pikkutyttönä oli haavena tulla joko lääkäriksi tai lentäjäksi. Lääkäriä ei must tullut, mutta alalla ollaan ja päivääkään en ole katunut. Lentäminen toimii kulle hyvin matkustamon puolella.
-
^
Onko pikkupaavi siis hutsu? Voiko olla että hän voi tarjota paikkaa kymppikerhossa?
-
Siitä asti kun näin 7-vuotiaana naapurin pojan VIC-20:n, halusin tehdä jotain tietokoneilla - ja sillä tiellä olen edelleen.
-
Ihanaa ;D
-
Kyllä haaveammatti on aina ollut Indiana Jones. Äitini toivomuksesta aloin sitten kuitenkin opiskella lääketiedettä, mutta kolmen vuoden lääkiksen opiskelujeni jälkeen vaihdoin historiaan. Urani kohokohtia on ollut vuosi Roomassa Suomen Rooma-instituutissa Villa Lantessa. Sain apuraha-assistenttina olla vuoden oman elämäni Indiana Jones Forum Romanumilla ja Napolissa Pompeijissa. Tonkia muitten ihmisten jättämiä jätöksiä. Pohjaton kiinnostus toisten ihmisten jälkeensä jättämiin törkyjuttuihin olisi antanut minulle mahdollisuuden työskennellä myös Hercule Poirotina. Olen saanut toteuttaa elämässäni myös äitini haavetta lääkäripojasta suorittamalla ihan kunnioittevan määrän gyynekologisia tutkimuksia prostituoiduilla jo viiden eri vuosikymmenen aikana eri puolella Eurooppaa :D.
-
No palomies tottakai!! 8)
-
Kyllä haaveammatti on aina ollut Indiana Jones. Äitini toivomuksesta aloin sitten kuitenkin opiskella lääketiedettä, mutta kolmen vuoden lääkiksen opiskelujeni jälkeen vaihdoin historiaan. Urani kohokohtia on ollut vuosi Roomassa Suomen Rooma-instituutissa Villa Lantessa. Sain apuraha-assistenttina olla vuoden oman elämäni Indiana Jones Forum Romanumilla ja Napolissa Pompeijissa. Tonkia muitten ihmisten jättämiä jätöksiä. Pohjaton kiinnostus toisten ihmisten jälkeensä jättämiin törkyjuttuihin olisi antanut minulle mahdollisuuden työskennellä myös Hercule Poirotina. Olen saanut toteuttaa elämässäni myös äitini haavetta lääkäripojasta suorittamalla ihan kunnioittevan määrän gyynekologisia tutkimuksia prostituoiduilla jo viiden eri vuosikymmenen aikana eri puolella Eurooppaa :D.
Hihihihiii, olen melkein samalla alalla, kuolen nauruun....historia rulettaa.
-
Mun ensimmäinen haaveammatti oli Suomen Joutsenen kapteeni. Tajusin kai jo silloin skidinä, että homma olis sinänsä aika helppo: Ei hankalia merimatkoja jne.
Seuraavaksi halusin ja tähtäsin ammattitanssijaksi, mutta siinä kohtaa kun peli meni haudanvakavaksi, tajusin, et en pysty mihinkään, missä pitää mennä veren maku suussa. Vaihdoin teatterin puolelle, näyttämön kautta dramaturgiaan, ja siellä ajatukset selkisi lopullisesti, ja hakeuduin ihan muuhun suuntaan, ja kaikki sittemmin heränneet ammattihaaveet olenkin toteuttanut, eli ne ei enää ole haaveita.
Edelleenkin haaveilen uusista ammateista aika ajoin, koska on hauska haastaa itseään - tosin haaveilen varovaisesti, koska olen huomannut, että yleensä saan mitä tilaan, mut tilauksia on vaikea palauttaa, jos ryhtyykin katumapäälle!
-
Haaveammatti silloin joskus pikkupoikana oli kaivurikuski. Ja siihen jossain vaiheessa päädyinkin.
Nykyäänhän tämä ammattienkirjo on niin monimuotoinen, että akateemitonkin voi sanoa olevansa mitä tahansa erikoista.
Minua viehättää Erikoisasiantuntijan ammatti, kuitenkaan en tunne hirveää kiinnostusta mennä TE- toimistoon töihin, kuuntelemaan mitä ihmeellisimpiä selityksiä miksei asiakas mene töihin. Ei tarvitse olla erikoisasiantuntija todetetakseen ettei se 99%:lle hakijoista kannata, siis se työnteko.
-
Mulla ei koskaan ole oikein ollut mitään haave ammattia. Sitten 16-vuotta tullut tehtyä samaa työtä, eikä suuremmin ees vieläkään vituta. :) Mutta haaveena aina ollut muuttaa johonkin Lappiin tai Itä-Suomeen mahdollisimman korpeen, pois täältä Etelä-suomen ruuhkasta.
-
Mulla ei koskaan ole oikein ollut mitään haave ammattia. Sitten 16-vuotta tullut tehtyä samaa työtä, eikä suuremmin ees vieläkään vituta. :) Mutta haaveena aina ollut muuttaa johonkin Lappiin tai Itä-Suomeen mahdollisimman korpeen, pois täältä Etelä-suomen ruuhkasta.
Mikä estää muuttamasta. Lapissa tarvitaan rakentajia.
-
Ensimmäinen haaveammattini taisi olla eläinlääkäri, sittemmin haaveilin pop-tähteydestä ja omasta bändistä. Teini-iässä CSI-sarjan myötä halusin rikospaikkatutkijaksi, ja lukion alkaessa olin varma, että minusta tulee psykologi.
No, ei tullut mitään näistä, mutta kuitenkin jotain sellaista, mitä halusinkin. Nyt se saa riittää ja tähtäimessä on taas ihan muut jutut.
-
^^ Todennäköisesti todellisuus. Ei se Lappikaan voi koko ruuhkasuomea kalastusoppaiksi ottaa, vaikka se ylen eränkävijöiden Äijä niin lutuinen onkin, omistajineen.
-
Harmi homma. Itse suunnistaisin Lappiin, jos minulla olisi käden taitoja. Uskon lujasti että Lapista tulee Suomelle kaivattu vientituote.
-
^Se on kun olet yksin tän haaveen kanssa ja perheessä muut on kiintyneet tänne Etelä-Suomeen. Nää punnaillaan uudelleen, kun lapset on muutaneet pois kotoota. :) Sitten sitä vasta saattaa rauhaa kaivata, tai sitten on ajatus taas itselläkin muuttunut. :)
-
Toden totta.
-
Työtön. Ihan oikeasi. Sekin meni vituiksi. Mä en perkeleen tunari en onnistu olemaan edes työtön. Että mitäs siihen sanotte!?
-
Työtön. Ihan oikeasi. Sekin meni vituiksi. Mä en perkeleen tunari en onnistu olemaan edes työtön. Että mitäs siihen sanotte!?
Olisit kokeillut alkoholistia. Siinä vasta ammatti ja vaativa ammatti onkin. Mä harjoittelen sitä kovasti..
-
Työtön. Ihan oikeasi. Sekin meni vituiksi. Mä en perkeleen tunari en onnistu olemaan edes työtön. Että mitäs siihen sanotte!?
Olisit kokeillut alkoholistia. Siinä vasta ammatti ja vaativa ammatti onkin. Mä harjoittelen sitä kovasti..
Se kokeiltiin jo ennen vuotta 2010. Ja mä olen olen vieläkin kännissä. Muistan hyvin yhden laivareissun. Siellä tapahtui kaksi asiaa A) leikki nimeltä kaksi herraa astuu hissiin ja vain yksi poistuu B) Menin johonkin info pisteelle ja kysyin - anteeksi rouva hyvä, mihin kellonaikaan tämä laiva uppoaa?
-
Työtön. Ihan oikeasi. Sekin meni vituiksi. Mä en perkeleen tunari en onnistu olemaan edes työtön. Että mitäs siihen sanotte!?
Olisit kokeillut alkoholistia. Siinä vasta ammatti ja vaativa ammatti onkin. Mä harjoittelen sitä kovasti..
Taas pitää laitta yksi kirjoittaja sivuun. Eikö vaan ole mahdollista olla asiallinen? Alkoholismi on kuolemanvakava sairaus, ja siitä vitsailu on tyhmää.
-
Työtön. Ihan oikeasi. Sekin meni vituiksi. Mä en perkeleen tunari en onnistu olemaan edes työtön. Että mitäs siihen sanotte!?
Olisit kokeillut alkoholistia. Siinä vasta ammatti ja vaativa ammatti onkin. Mä harjoittelen sitä kovasti..
Taas pitää laitta yksi kirjoittaja sivuun. Eikö vaan ole mahdollista olla asiallinen? Alkoholismi on kuolemanvakava sairaus, ja siitä vitsailu on tyhmää.
Siihenhän sitä vasta kuoleekin, kun pipo kiristää liikaa päätä.
Kuolen mieluummiin viinaan.
-
Työtön. Ihan oikeasi. Sekin meni vituiksi. Mä en perkeleen tunari en onnistu olemaan edes työtön. Että mitäs siihen sanotte!?
Työttömäksi ei jouduta vaan työttömäksi PÄÄSEE. Työttömänä olo tietenkin vaatii erikoisasiantuntevuutta asumis- ja toimeentulotukineen.
Eli ei kannata vastaa siihen Te-toimiston erikoisasiantuntijan tekstiviestiin. Eikä sinne kannata muutenkaan pitää yhteyttä. Oma asiointi sivuilta voi poistaa puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen jos semmoisen on titityypiripäissään sinne ilmoittanut. Tämän jälkeen yhteys toimiston kanssa on kirjepostia eli tämä Lindströmin 3 kk katkeaa Helsingissä heti.
Itse en ole Te- toimistosta kuullut sitten 2015 kun ilmoittivat työnhaun olevan voimassa toistaiseksi.
-
Työtön. Ihan oikeasi. Sekin meni vituiksi. Mä en perkeleen tunari en onnistu olemaan edes työtön. Että mitäs siihen sanotte!?
Vitun tunari. Työttömäksi ei jouduta vaan työttömäksi PÄÄSEE. Työttömänä olo tietenkin vaatii erikoisasiantuntevuutta asumis- ja toimeentulotukineen.
Eli ei kannata vastaa siihen Te-toimiston erikoisasiantuntijan tekstiviestiin. Eikä sinne kannata muutenkaan pitää yhteyttä. Oma asiointi sivuilta voi poistaa puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen jos semmoisen on titityypiripäissään sinne ilmoittanut. Tämän jälkeen yhteys toimiston kanssa on kirjepostia eli tämä Lindströmin 3 kk katkeaa Helsingissä heti.
Itse en ole Te- toimistosta kuullut sitten 2015 kun ilmoittivat työnhaun olevan voimassa toistaiseksi.
No mutta nyt eletään vuotta 2020. Tää on saatanan vaikeeta nykyään. Sä et tajua minkälainen ressi mulla on ja nää ryynit ei käy päähän ollenkaan. Mutta mä myönnän ja kaikki exät voi todistaa kuorossa - minä olen saatanan tunari.
-
Tähän samaan ketjuun sopinee myös Peltiseppä, joka yrityskaupan mukana siirtyi toiseen ketjuun. Nyt puolivuotta siirtymisen jälkeen tuntipalkka on 9 euroa alempi kuin ennen. Kaveri kuuluu liitton ja osaa päässälaskun. Eli hän saisi ansiosidonnaista samanverran kuin kävisi töissä. Ongelmana lähinnä on kaverin rehellisyys ja tunnollisuus. Olen pitkän matkaa hänelle selittänyt että jos et osaa valehdella selästä niin valehtele päästä.
No, siellä se vääntää Nissania suoraksi ja kelailee sidonnaista pienemmäksi. Ja kiroilee.
Näin se Suomi jotenkin pysyy pystyssä.
-
Siis vittu jätkät. Lifti, Dude ja Tiainen ;D Noilla lahjoilla pääsee koomikoksi televisioon, ja Samariinin hallitus maksaa teille palkkaa valkunnannarreina YLEn listoilla. Kuha ette halvenna romaneja, saamelaisia tai metsän petoja ;D
-
Siis vittu jätkät. Lifti, Dude ja Tiainen ;D Noilla lahjoilla pääsee koomikoksi televisioon, ja Samariinin hallitus maksaa teille palkkaa valkunnannarreina YLEn listoilla. Kuha ette halvenna romaneja, saamelaisia tai metsän petoja ;D
No noille kahdelle hollywoodin kiiltokuvapojille se maksaakin hyvin. Ja isosta kyrvästä tulee aina extraa. Mutta kun mää sanoin että mulla on päässä vika, ooon aina kännissä, Elvis elää ja kyrpäkin on pieni, niin mulle ei oo kuulema käyttöö. Vittu mää ihan punasta heti. Mut nää dudet ja tiaset vetää isot rahat. Vitun runkkarit, vittu ette osaa ees runkata oikein.
-
Te ette nyt vaan tajua mut mä oon ottanu pari paukkua. Enkä oo ihan varma et nussittinnko minua perseeseen.
-
Työtön. Ihan oikeasi.
Itellä työttömyys oli myös ihan oikea haave joka myös toteutui, sitten aika muutti unelmia ja olen taas työelämässä. Nyt ole alkanut haaveilemaan kuolemasta, uskon unelman toteutuvan enemmin tai myöhemmin, pitää vain olla kärsivällinen.
-
Hotellin piccolo. Se on melkein kuin gigolo ja saa viettää hississä eli Liftissä koko päivän. ::)
Oli näitä muitakin naispappi, kääpiöpornotähti ja Mstanaamio.
Olen kokenut huonoa omatuntoa yön pimeinä tunteina, kun minusta ei tullut mikään edellä mainituista. Rajalliset kykyni tuli vastaa ja jouduin kouluttautumaan muihin töihin. Juuri, kun olin heittänyt kaiken toivoni huomasin Savon Sanomissa ilomlituksen: Haetaan kesähommoo. :-*
-
Alle kouluikäisenä pikkupoikana halusin olla kauppias. Keräsin metsästä risuja ja tein niistä luutia, joita sitten yritin myydä kadulla ohikulkijoille. Menestystä ei tullut, joten hautasin tämän haaveen. Äitini oli kuitenkin kiitollinen luudistani, ja käyttikin niitä. Tuli hyvä mieli.
-
Haaveammattejani:
-Kullankaivaja Alaskassa suuren kultaryntäyksen aikaan
-Kurtisaani keskiaikaisessa Venetsiassa
-Ison rahtialuksen merikapteeni maailman merillä
*
Realistisemmat haaveeni olen toteuttanut (ja merikapteeniksi en lähtenyt opiskelemaan, kun tajusin, että haluankin muita asioita enemmän). Oon huomannut saman kuin Laura, sen mitä oikeasti haluaa, yleensä saa, mutta jostain pienemmistä haaveista joutuu samalla luopumaan.
-
Oikeasti pikkupoikana haaveammattejani:
Maajussin ammatti viehätti, koska vietin maaseudulla suurimman osan kesälomista. Maajusseilla oli kotieläimiä, joita oli hauska syötellä. Heinätöissä sain ajella traktoria jo vaahtosammuttimen kokoisen, joten minusta olisi voinut tulla keskustalaisisäntä.
Toinen haaveammattini oli korkea-arvoinen poliisivirkailija. Syy tähän oli se, että voisin laittaa minulle epämieluisat ihmiset putkaan. Näin järkeilin. :D Enemmän se taisi vastata diktaattorin toimivaltuuksia kuin poliisin.
Teininä harrastin aktiivisesti futista ja olin lahjakas urheilijalupaus, ja haaveilin hetkellisesti olevani seuraava Kevin Keegan. Pasi Rautiainen ja muutama muu futari olivat päässeet ammattilaisiksi, joten mahdollisuus ammattilaisuudesta oli marginaalisen pieni. Se jäi kun tytöt ja muu siihen liittyvä vei mukanaan.
Kun teininä alkoi valjeta elämän tosiasiat(talousasiat) päätin lukumiehenä hoitaa koulut kunnialla ja opiskella itselleni kunniallisen ammatin.
Näin minusta tuli panomies ja tiellä edelleen olen. 8)
-
Haaveilin nuorena miehenä olevani Etelämannertutkija. 8)
-
Olen haaveillut seuraavista ammateista: hevosten hoitaja, poliisi, kampaaja, psykologi, tanssija, eläinlääkäri :D
-
En tiedä oliko minulla haaveammattia mutta isäni toivoi minusta gynekologia. Olihan hän itsekin gynekologi - ja ilmeisen hyvä oli työssään mitä olen kuullut ;D
Pienemmällä painostuksella olisin suostunut. Nykyään voin sanoa, että voin aina vilkaista. Olenhan sentään gynekologin poika ja ylpeä sellainen.
-
^ Repesin kyllä ihan täysin ;D ;D ;D
Vittuakos sitä hyvää harrastusta työksi muuttamalla pilaamaan. Faijas sai vain haistaa, mut Yagge-boy saa myös maistaa ;D ;D 8)
-
Ihan pienenä olin intiaaniprinsessa, joskus kouluikäisenä eläinlääkäri ja poliisi, sitten arkeologi. En vaan koulussa ollut mikään loisto-oppilas, matematiikassa suorastaan surkea. Sitten minusta tuli yrittäjä heti lukion ja kosmetologiopiston jälkeen.
-
Olen hyvin eläinrakas ja jo pienestä pitäen haaveammattini oli eläinlääkäri, unelmien työpaikkana villieläinsairaala! :)
Ikävä kyllä tämä tie tyssäsi pääsykokeisiin, minulla ei vain pää riittänyt kemian ja fysiikan kommervenkkien tajuamiseen. Harmitti vuosikausia, se oli minusta niin väärin.
Ei auttanut kuin etsiä jotain muuta ja tällä hetkellä olen jo kolmannessa ammatissani, joten samanlaista tunteenpaloa ei ole tuon jälkeen löytynyt mihinkään muuhun ammattiin.
-
Halusin poliisiksi. Sitten tajusin, etten viitsi juosta kenenkään perässä😂
-
Minulla ei koskaan oikein ollut haaveammattia.
-
Halusin olla terapeutti, tarkemmin ottaen ratsastusterapeutti. No, hoitoala sekin.
-
mieshuora
-
Jääkiekkomaalivahti
-
mieshuora
Oiii! Olisitko innoissasi, jos maksaisin sulle ja pääsisit tekemään mulle kokovartalohieronnan?
-
Lapsena halusin tulla kirjailijaksi. Kirjoitin jopa omaa fantasiaromaania lyijykynällä ruutuvihkoon. Haave ei toteutunut, mutta ruutuvihkoromaani saattaa olla vieläkin jossain tallessa.
-
Lakasukoneen kuljettaja
-
Joku sellainen mistä saisi suuren läjän fyrkkaa.
-
mieshuora
Oiii! Olisitko innoissasi, jos maksaisin sulle ja pääsisit tekemään mulle kokovartalohieronnan?
Nyt alkoi kuola valua..
-
Oonko tähän vastannut joo, en tiedä. Minä olisin halunnut argeologiksi. En koskaan opitonjani siihen suuntaan kohdistanut. Olin kyllä paska matematikassa, mutta olinkin pikkutyttönä ra-kas-tau-tu-nut siihen opeen ja se taas oli rakastunut minun ruotsinopeen ja en ikinä oppinut kunnolla ruotsia. Joo minusta tuli kyllä YO ja kasmetologi. Minun mittapuun mukaan, ei siis mikään.
Kaupallisten aineiden tunnilla hetettin pultetit yhteen ja pelattin ristinollaa, viiminen tunnin 5 min kirjoteltiin piirtoheitinkalvolta vihkoon opeteltavat asiat.
Opettaja oli minun tädin ex poikaystävä, mutta vitsi että oli kivaa.
-
Puutarhuri ;D.
Vähän komppaan Ninaa että arkeologi oli nuoremmassa iässä haaveammatti, historia kun kiinnosti muutenkin. Nyt olen tyytynyt vain metallinpaljastimen kanssa leikkimiseen :).
-
Minulla ei ole ollut erityistä haaveammattia. Mutta tiedän varmuudella että se ei ole minun nykyinen ammatti :D
-
Ambulanssikuskiksi. Eihän ne siihen aikaan mitään ensihoitajia ollu.
Ei tullu zirrakuskii,ei.
Mut tykkään silti nyky duunistani.
-
Maanviljelijä. Olinkin mukana siinä 19v. saakka, mutta ei ollut perintötilaa niin se jäi sitten ja raksahommat kutsu. Sitten siitä eteenpäin siihen missä ollaan nyt
-
Ala-asteella maatalon emäntä - luonnonsuojelija - taiteilija.
Ainiin ja astronautti. Sekä laulaja.
Yläasteella ja myöhemmin kuvittaja ja kirjailija.
-
Nuorempana ammatti futari (ei taidot riitänyt) tai jääkiekkoilija (ei ollut varaa moiseen hömpötykseen).
Myös lelutehtailija oli mielessä.
Ihmisen fyysisen hyvinvointiin kiinnostumisen jälkeen opiskelu hierojaksi mutta valtion verotusohjelma ei kannustanut jatkamaan kokopäiväisesti joten nyt harrastuksena unelmaduuni.
Jos jollain löytyy haaveammattina managerointi niin tulen mielellään asiakkaaksi, kun ei tuo "itsenimyyntityö" oikeen luonnistu.
-
mieshuora
Oiii! Olisitko innoissasi, jos maksaisin sulle ja pääsisit tekemään mulle kokovartalohieronnan?
Tuota voisin minäkin tulla sinulle tekemään...
Maksuista ei niinkään väliä, eiköhän me siitäkin diili saadaan...😉
-
En nyt tiedä oliko tämä varsinainen "haaveammatti" mutta myönnän että armeijassa yritin melkolailla tosissani sotilassoittokuntaan viulistiksi. - Meitä oli ainoastaan kaksi viulun soittajaa mutta olihan se selvää että kun toinen on virtuoosi ja itse korkeintaan mekaanista keskitasoa niin valinta oli raadin edessä täysin selkeä; Kaveri pääsi ja meikäläinen sai pakata viulun koteloon ja palata takaisin kasarmille. - Puhallinsoittimissa olisi saattanut olla joitain mahdollisuuksia ja paikkoja enemmän mutta eipä se paljon siinä tilanteessa lohduta kun niiden päälle ei mitään ymmärrä. - Soitto oli kuulemma virheetöntä mutta mekaanista siinä missä Kaveri oli verrattavissa suorastaan Konsta Jylhään, myönsinkin tämän sille jälkeenpäin ihan suoraan ja se oli suurpiirteisenä Kaverina valmis "kehumaan" meikäläistä mutta kielsin sitä heti alkuunsa.
Olin laskeskellut että vaikka palkka ei olisi ollut kummoinen niin siitä olisi ehkä voinut ponnistaa johonkin maakuntien kaupungin orkesteriin, siellä sillä liksalla olisi tullut ehkä jotensakin toimeen (Helsingissä ei), ainakin poikamiehenä pysyttäessä. Jos olisi jonkun emännänpuolikkaan ottanut niin siinä(kin) tapauksessa sen olisi ollut parasta olla esimerkiksi jonkin sortin virkanainen; sairaanhoitaja, kirjaston hoitaja tai kanslisti niin oltaisi tultu ihan fiksusti toimeen. Olisi ollutkin ihan luonnollinen jatke jollekin... - Mutta eihän elämä ja laskelmointi koskaan kulje käsi kädessä.
Heh, on naurattanut kun olen kolme kertaa jälkikäteen tavannut tämän Kaverin jolle soittokuntaan pääseminen oli pelkkä "astinlauta" ja "hobby" niin en ole malttanut olla kertaakaan kuittailematta jotain tyyliin;" Montakos vuotta Sää siellä soittokunnassa olitkaan..? Nääs että kyllä Sää sen verta hyvin soitat että kun mä kuulen sitä soittoa radiossa tai konsertoitte muuten niin mun on päivä sitte siltä osin pilalla ja pakko ruveta viimestään alkuillasta juomaan..."
Ja tämä on siis vitzi vitzi huumoria, lähinnä huvittaa ja se Kaveri osaa olla aina hienotunteinen (ja mikäs on ollessa kun kaikki on näyttänyt onnistuvan :D, perhanan Taiteilija...)
"Mutta... mitäs niistä" 😅🍻
-
Ammattilaisjääkiekkoilija. No ei tullu, aina joutunut vähän maksamaan et on saanu pelata. No,hyvä harrastus se on vieläkin.
-
En nyt tiedä oliko tämä varsinainen "haaveammatti" mutta myönnän että armeijassa yritin melkolailla tosissani sotilassoittokuntaan viulistiksi. - Meitä oli ainoastaan kaksi viulun soittajaa mutta olihan se selvää että kun toinen on virtuoosi ja itse korkeintaan mekaanista keskitasoa niin valinta oli raadin edessä täysin selkeä; Kaveri pääsi ja meikäläinen sai pakata viulun koteloon ja palata takaisin kasarmille. -
"Mutta... mitäs niistä" 😅🍻
Enpä olisi uskonut että RobertLey jäi soittamaan toista viulua.
-
En nyt tiedä oliko tämä varsinainen "haaveammatti" mutta myönnän että armeijassa yritin melkolailla tosissani sotilassoittokuntaan viulistiksi. - Meitä oli ainoastaan kaksi viulun soittajaa mutta olihan se selvää että kun toinen on virtuoosi ja itse korkeintaan mekaanista keskitasoa niin valinta oli raadin edessä täysin selkeä; Kaveri pääsi ja meikäläinen sai pakata viulun koteloon ja palata takaisin kasarmille. -
"Mutta... mitäs niistä" 😅🍻
Enpä olisi uskonut että RobertLey jäi soittamaan toista viulua.
No eihän se ole kuin pelkkää elämää (ja ehkä jälkikäteen ajatellen niin oli parempikin), sen verta itseä tuntien olisin varmasti hakannut sen viulunkin viimeistään keski-iässä tuhannen päreiksi jonkun vierailevan, koopäisen kapellimestarin knuppiin 🤣🤣 ... - Nääs kun ei ole lahjoja itseään Paremman edessä niin turha sitä on valitella jälkikäteen (tai jos olisi oikein kunnon "sadistin" luonnetta olisi ehkä saattanut päästä musiikin opettajaksi johonkin ö-luokan kouluun ja jos sieltä olisikin löytynyt joku "lupaava jousisoitinmuusikko" olisi varmaan tullut annettua pelkkiä puhtaita nelosia, selvityksenä "esittää parempaa mitä on, hylätty!")
-
^ Tai sitten vaihtoehtoisesti olisi tullut otettua homma "vähän" liian tosissaan ja sparrattua jotain Lahjakasta Nuorta Viulistia/Sellistiä yökaudet asenteella "Sinusta tulee Mestari vaikka siinä menisi henki, ei se ollut helppoa Schubertillakaan; mutta se harjoitteli vuorokaudet läpeensä. Haluatko Sinä olla Kova Luu vai Luuseri..." 😅🤦
Että ehkä se on ihan hyvä näin...
-
Musta piti tulla maajussi isäni jalanjäljille. Mutta keittiöhommat vei voiton. Karjatilan poikia siis ollaan. :)