SeksiSaitti
Suhteet, seurustelu ja seuranhaku => Parisuhteet => Aiheen aloitti: AegonX - Tammikuu 30, 2025, 03:57:47
-
Mua kiinnostaa filosofinen keskustelu aiheesta: täsmälleen missä kohtaa asiakas ja palveluntarjoaja ovat lähentyneet sikäli paljon, että on osuvampaa katsoa kyseessä olevan parisuhde?
Oletetaan seuraavat lähtökohdat:
-mies on niin rikas että joka tapauksessa antaisi jonkin verran rahaa kenelle tahansa tyttöystävälleen/rakastajattarelleen joka ei ole miljonääri, ts. rahaliikennettä ei voi nähdä selvänä erottavana kriteerinä
-PT haluaa jatkaa seksityötä, miestä ei häiritse siinä mikään ja ylipäätänsä on totaalisen ei-mustasukkainen
-osapuolilla on tapana keskustella avoimesti aivan kaikesta elämäänsä liittyvästä ja kokevat sen antoisaksi sinänsä ja asiaksi jota haluavat jatkaa
Mun eka intuitio olis sanoa, että täsmälleen tuossa kohtaa, kun osapuolet toteavat "joo meille on molemmille tärkeää että jatkossakin säännöllisesti tapaamme ja harrastamme avointa keskustelua ihan kaikesta elämissämme ja pysymme kokonaisvaltaisesti kärryillä toistemme elämistä (koska välitämme toisistamme sen verran että haluamme toisiamme auttaa kaikissa mahdollisesti vastaantulevissa tilanteissa joissa se olisi auttavalle osapuolelle helppoa ja luontevaa)" voisi sanoa että kyseessä on parisuhde/seurustelusuhde, vaikkakin avoin sellainen. Ja termin "tyttöystävä" käyttö olisi siis osuvaa.
(Kysyn siksi, että kun olen päätynyt tapaamaan useita palveluntarjoajia joiden kanssa kommunikaatiossa on syventymisen aineksia, tuntuu täysin realistiselta skenaariolta että tuontyyppiseen tilanteeseen jossain vaiheessa jonkun kanssa päädyn, jos en keksi jotain syytä miksi välttäisin sellaista. Ja vaikka ei olekaan ylen tärkeää lajitella ihmissuhteita eri laatikoihin, on kuitenkin ihan mielenkiintoinen käytännönkin kysymys, missä vaiheessa olisi osuvaa alkaa kutsua PT:tä tyttöystäväksi.)
-
Mua kiinnostaa filosofinen keskustelu aiheesta: ....missä vaiheessa olisi osuvaa alkaa kutsua PT:tä tyttöystäväksi.)
Naiset ovat emotionaalisia tuntevia ihmisiä jotka tekevät (yleensä) parisuhdetta koskevat päätökset toimivan kemian perusteella. Jos sitä löytyy, voi antaa itselleen mahdollisuuden rakastua. Tuo on se taitekohta missä palveluntarjoaja voi miettiä suhteen laadun muuttumisen tyttöystävästaukseen. Tosin moni muu pitää vielä osua yhteen ja toimia. Kuten esim se, ettei ekan riidan jälkeen mies huuda "sä olet vain huora"-lauseita.
-
Viola sanoikin sen hyvin.
Vaikka kävisit kuinka ihania, syvällisiä keskusteluja hyvin kommunikoiden PT kanssa, olet vielä hirveän kaukana seurustelemaan päätymisestä. Oikeastaan se ei kerro mahdollisen seurustelun tilanteesta yhtään mitään.
Jos olet maailman paras pano ja PT näkee sinut potentiaalisena yhdessä rahattominakin maailman ääriin lähtemisessä, mahdollisuuksia voi olla.
-
Mun mielestä toi rahan siirtyminen ja ihastumisen/rakastumisen tunteiden puuttuminen tuosta sun skenaariota kuvailee paremminkin sokerisuhdetta kuin parisuhdetta.
-
Mun mielestä toi rahan siirtyminen ja ihastumisen/rakastumisen tunteiden puuttuminen tuosta sun skenaariota kuvailee paremminkin sokerisuhdetta kuin parisuhdetta.
Erittäin monessa avioliitossakin arkipäiväisesti siirtyy rahaa osapuolelta toiselle, ja kaikki suuret ystävyyttä intohimoisemmat tunteet ovat kaukana takanapäin (jos niitä on edes koskaan ollut).
Ja silti minusta on selvää että monet sellaiset avioliitot luokittuvat parisuhteiksi, ja että osapuolet saattavat olla äärimmäisen onnellisia ja rehellisiä toisiaan kohtaan niissä (osittain perustuen siihen että kyseessä saattaa olla avoin suhde).
Siksi en näe ilmaisemaasi kantaa filosofisesti kestäväksi. Ts. minusta vaikuttaa selvästi terminologisesti väärältä sanoa, että parisuhteessa (edes hyvässä sellaisessa) pitäisi olla hyvää ystävyyttä suurempia tunteita tai rahaliikenteen poissaoloa. (Ts. kaikki parisuhteet eivät ole romansseja.)
(Tietenkin ymmärrän, että moni ei todellakaan haluaisi olla sellaisessa suhteessa, mutta tässä koko keskustelussa on minulle kyse siitä mikä on oikea terminologia käyttää tietynlaisista suhdetilanteista joihin päätyminen näyttää yhdeltä teoreettisesti mahdolliselta vaihtoehdolta itselleni. En siis btw mitenkään toivo tai tavoittele sellaista suhdetilannetta, mietin vain mitä terminologiaa minun olisi korrektia tilanteestani käyttää jos sellaiseen päädyn.
Ja olen itse aiemmin ollut 17 vuotta kestäneessä parisuhteessa, siksikin pidän hassuina ajatuksia joiden mukaan aitoihin parisuhteisiin määritelmällisesti pitäisi sisältyä kovin intensiivisiä tunteita -- pikemminkin väitän että hyviä kestäviä parisuhteita karakterisoi osapuolten taipumus rakentaa ne ensisijaisesti muiden asioiden kuin suurien tunteiden varaan, vaikka suuret tunteetkin saatetaan nähdä tärkeinä säilyttää tai sitten ei.)
-
Oletetaan seuraavat lähtökohdat:
-mies on niin rikas että joka tapauksessa antaisi jonkin verran rahaa kenelle tahansa tyttöystävälleen/rakastajattarelleen joka ei ole miljonääri, ts. rahaliikennettä ei voi nähdä selvänä erottavana kriteerinä
-PT haluaa jatkaa seksityötä, miestä ei häiritse siinä mikään ja ylipäätänsä on totaalisen ei-mustasukkainen
Mielestäni teet tuossa aika kovia oletuksia. Voi hyvin olla, että aluksi ei ole mustasukkaisuutta, mutta tilanne voi muuttua. Eräs PT sanoi minulle, ettei hän muutu, eikä lopeta seksityötä. Hän oli ollut parisuhteessa, joka sitten loppui, kun seksityö ei loppunut. Käsittääkseni hän ei tehnyt kuin harvakseltaan keikkoja, joten suhteen olisi kai periaatteessa pitänyt toimia.
Horokirjassa yksi PT totesi, ettei voinut samanaikaisesti olla parisuhteessa ja jatkaa seksipalvelujen tarjoamista. Tämä oli yksi syy uran loppumiseen.
Luulen, että tuollainen parisuhde voisi toimia lähinnä silloin, kun PT tekee seksityötä tavoitteena rahoittaa jotakin. Esimerkkinä vaikka opiskelut. Eräs PT kertoi menneensä privaattipaikkaan, koska ansaitsi päivässä sen, mitä olisi ansainnut viikossa siivoamalla. Samalla jäi aikaa opiskeluille. Tämän naisen parisuhde tosin ajoi muutaman vuoden kuluttua karille, vaikka hän myöhemmin vaihtoi seksityön siviiliammattiin.
-
Oletetaan seuraavat lähtökohdat:
-mies on niin rikas että joka tapauksessa antaisi jonkin verran rahaa kenelle tahansa tyttöystävälleen/rakastajattarelleen joka ei ole miljonääri, ts. rahaliikennettä ei voi nähdä selvänä erottavana kriteerinä
-PT haluaa jatkaa seksityötä, miestä ei häiritse siinä mikään ja ylipäätänsä on totaalisen ei-mustasukkainen
Mielestäni teet tuossa aika kovia oletuksia. Voi hyvin olla, että aluksi ei ole mustasukkaisuutta, mutta tilanne voi muuttua.
Olen ollut pitkässä suhteessa joka aikanaan muutettiin avoimeksi suhteeksi, ja kokemukseni meni niin päin että aluksi koin joitakin hankalia tunteita, mutta sen jälkeen uskoakseni selvästi vakiinnuin ihmiseksi joka ei kertakaikkiaan koe mustasukkaisuutta. En vain näe että mikään mitä hypoteettinen kumppanini toisen kanssa tekee olisi minulta pois (muuten kuin ajallisesti, mutta tämä ei ole kovin vaikea ongelma kuitenkaan), ja koen positiivisia tunteita mistä tahansa mikä hänen elämäänsä parantaa.
Mustasukkaisuus uskoakseni aiheutuu pelosta menettää toinen, ja omalla kohdallani katosi mm. koska aloin aidosti uskoa ettei elämäni toimivuus tai onnellisuus ole riippuvaista siitä päätyykö kumppanini hylkäämään minut sen seurauksena että löytää jonkun paremman. Vaikka suhde olisi todella hyvä ja tärkeä, on mahdollista olla täysin pelkäämättä sen päättymistä.
-
Linkissä on kirja, jossa tunnettu fetissiartisti kertoo elämästään ja parisuhteistaan.
Teos on saatavissa Amazonista äänikirjana tai Kindlen versiona. Mistress T aloitti julkisen uransa vuonna 2011 ja on videokuvannut yli 2000 videoklippiä. Videoita löytyy esimerkiksi c4s:stä.
Kirja loppuu toteamukseen, vain asiakas saa happy endingin.
https://blog.mistresst.net/tag/book/
-
missä vaiheessa olisi osuvaa alkaa kutsua PT:tä tyttöystäväksi.)
Parisuhdehan on kahden kauppa eli se milloin alkaa kutsumaan PT:tä tyttöystäväksi ja seukkaamaan riippuu ihan täysin teistä kahdesta.
Aika on sopiva, kun molemmista tuntuu siltä ja tunteet&kemiat natsaa molempien puolesta. Yksipuoliset suhteet tahtoo helposti kuolla.
Jäin miettimään, että pitääkö tyttöystävän olla hupakko? vai onko se "paikka", jossa tapaat ns. kiinnostavia ja kuumia naisia?
-
Sitten kun pt alkaa vihjailemaan perheen perustamisesta.
-
missä vaiheessa olisi osuvaa alkaa kutsua PT:tä tyttöystäväksi.)
Parisuhdehan on kahden kauppa eli se milloin alkaa kutsumaan PT:tä tyttöystäväksi ja seukkaamaan riippuu ihan täysin teistä kahdesta.
Aika on sopiva, kun molemmista tuntuu siltä ja tunteet&kemiat natsaa molempien puolesta. Yksipuoliset suhteet tahtoo helposti kuolla.
Jäin miettimään, että pitääkö tyttöystävän olla hupakko? vai onko se "paikka", jossa tapaat ns. kiinnostavia ja kuumia naisia?
Ei minulla taida olla erityistä tarvetta että pitäisi olla tyttöystävää ylipäätänsä. Viihdyn niin hyvin itsekseni että sekin ihmissuhdeasioiden osalta kai riittäisi onnellisuuteen minulla jos tapaisin kivaa vakihupakkoa yhden illan per kuukausi.
Kuten sanoin, lähdin tähän tämän viestiketjun pohdintaan, koska sitäkin pidän mahdollisena että ajaudun jatkuvasti lähemmäs ja lähemmäs jotain nykyistä tai tulevaa vakihupakkoa, ja tämä ajatus herättää älyllisesti mielenkiintoisen kysymyksen, että täsmälleen missä kohtaa minun olisi osuvaa kutsua vakihupakkoa tyttöystäväksi.
-
Ja olen itse aiemmin ollut 17 vuotta kestäneessä parisuhteessa, siksikin pidän hassuina ajatuksia joiden mukaan aitoihin parisuhteisiin määritelmällisesti pitäisi sisältyä kovin intensiivisiä tunteita -- pikemminkin väitän että hyviä kestäviä parisuhteita karakterisoi osapuolten taipumus rakentaa ne ensisijaisesti muiden asioiden kuin suurien tunteiden varaan, vaikka suuret tunteetkin saatetaan nähdä tärkeinä säilyttää tai sitten ei.)
Alussa tarvitaan tunteita jotta pari pystyy kiinnittymään toisiinsa.
Myöhemmässä vaiheessa tunteet voi vaihtua kiintymykseksi ja tottumiseksi.
-
Ei pitäisi osallistua älylliseen keskusteluun, mutta osallistun kuitenkin. Vakkaria voi alkaa kutsua tyttöystäväksi sen jälkeen kun on
- varannut ja maksanut GFE palvelusta. (paitsi jos pt:n ehdot kieltää)
tai
- kysynyt ”alaks olee mun kaa” ja vakkari on suostunut.
-
Lähden siitä, että sanojen ensisijainen tarkoitus on kommunikoida asioita toisille ihmisille. Näin ollen kyse ei ole siitä, olisiko jollain logiikalla ”tyttöystävä” ”oikea termi”, vaan siitä antaako kyseinen sana realistisen käsityksen asiain tilasta keskustelukumppanillesi. Tahallinen harhaanjohtaminen on totta kai myös osa kommunikaatiota, mutta se ei vaikuttanut nyt olevan tavoitteena.
Jos esim. aktiivisesti luot imagoa, jossa kruisailet avoautolla aina pari, kolme taajaan vaihtuvaa kuumaa blondia kyydissä, niin tyttöystävä on ihan käypä kiertoilmaus näihin tyttöihin viitatessa. Silloin elämäntyylisi antaa keskustelukumppanillesi oikean kontekstin sanan tulkitsemiseen suunnilleen oikein.
Jos taas olet peruspentti ja kutsut vakkariasi tyttöystäväksi, niin en usko että kukaan keskustelukumppani olisi erityisen vaikuttunut jos käy ilmi mistä (ulkopuolisen silmin) oikeasti on kyse.
-
Vakihupakkoa voi kutsua tyttöystäväksi siinä vaiheessa kun olette asiasta yhteisymmärryksessä keskustelleet ja sopineet.
Yleensä tosin ennen sitoutuneen seurustelusuhteen muodostamista on hyvä olla tapailuaika, jolloin tutustutaan toiseen, tarkistetaan ja testataan elämäntapojen, luonteiden, arvojen, haaveiden, suunnitelmien jne. yhteensopivuus ja muut isot linjat. Toki huomattu on miten moni ei tätäkään tee, vaan jotenkin ajautuu parisuhteisiin täysin sopimattomien kumppaneiden kanssa ja sitten on ihan yllättyneenä Pikachuna kun homma ei toimi. Mutta sii kai on kärjistäen suomalainen rakkaustarina, suoraan kännisestä baaripanosta viikon päästä Ikeaan shoppailemaan.
Vaikka miten tutustuttaisiin ja oltaisiin maksetuilla tärskyillä hyvää pataa, ei asiakastapaamiset ainakaan itellä mitenkään mene tän deittailuajan alle. Ne ei ole SIVIILItapailua vaan mulle työtä, asiakkaalle maksettu palvelu.
-
Mutta sii kai on kärjistäen suomalainen rakkaustarina, suoraan kännisestä baaripanosta viikon päästä Ikeaan shoppailemaan.
Siis tää on suora kuvaus mun ja yhden exäni suhteen alusta, baarista Ikeaan. 😁 Ja mikä parasta, tein kuulemma lähtemättömän ensivaikutuksen kähmittyäni häntä, siinä vaiheessa siis täysin tuntematonta ihmistä, baarin tanssilattialla hameen alta kauheessa kaatokännissä kymmenien muiden seuratessa vieressä. Baarissa ei hävettänyt, myöhemmin kyllä. 😎
-
Ei minulla taida olla erityistä tarvetta että pitäisi olla tyttöystävää ylipäätänsä. Viihdyn niin hyvin itsekseni että sekin ihmissuhdeasioiden osalta kai riittäisi onnellisuuteen minulla jos tapaisin kivaa vakihupakkoa yhden illan per kuukausi.
Kuten sanoin, lähdin tähän tämän viestiketjun pohdintaan, koska sitäkin pidän mahdollisena että ajaudun jatkuvasti lähemmäs ja lähemmäs jotain nykyistä tai tulevaa vakihupakkoa, ja tämä ajatus herättää älyllisesti mielenkiintoisen kysymyksen, että täsmälleen missä kohtaa minun olisi osuvaa kutsua vakihupakkoa tyttöystäväksi.
Voisi olla hyvä pohtia vielä tarkemmin mitä haluaa ja mikä tekee onnelliseksi, muutenkin kuin hypoteettisesti.
Näissä asioissa mennään monesti tunne edellä - se mikä olisi älylli-seksi viisasta on usein toissijaista.
-
Alussa tarvitaan tunteita jotta pari pystyy kiinnittymään toisiinsa.
Myöhemmässä vaiheessa tunteet voi vaihtua kiintymykseksi ja tottumiseksi.
Ei välttämättä noin, järjestetyt avioliitot ovat edelleen maailmassa suht yleisiä, ja niissä parisuhteissa kehittyy kyllä usein kiintymystä vaikka kuinka. Itse asiassa arvelen että fiksun ja hyväntahtoisen vanhemman tahon järjestämät avioliitot nykypäivänäkin johtavat onnellisempiin ja suurempien tunteiden lopputuloksiin, jos jätetään suhteen ensimmäiset 15 vuotta huomiotta ja tarkastellaan miten pitkällä aikavälillä menee.
Lähden siitä, että sanojen ensisijainen tarkoitus on kommunikoida asioita toisille ihmisille. Näin ollen kyse ei ole siitä, olisiko jollain logiikalla ”tyttöystävä” ”oikea termi”, vaan siitä antaako kyseinen sana realistisen käsityksen asiain tilasta keskustelukumppanillesi.
Aina on kuitenkin olemassa "oikea termi" siinä mielessä, mikä sana osuvimmin ja eniten kommunikoisi kuulijalle suhteen luonteesta. Ja nähdäkseni jossain vaiheessa kun riittävää lähentymistä ja sitoutumista pitkäjänteiseen kiinnostukseen toisen hyvinvoinnista on tapahtunut, "tyttöystävä" on ainakin vähemmän väärä termi kuin perusostoseksiin viittaavat.
Mutta ehkä koko aloituskysymykseni oli siinä mielessä väärä, että parasta ja rehellisintä olisi jättää "tyttöystävä"-termi monogamianormatiivisiin suhteisiin, ja kaikkien monisuhteilijoiden siirtyä käyttämään muita termejä.
Silloin kun varakkaalla miehellä on useita avioliiton ulkopuolisia intiimejä naisystäviä joille hänellä on taloudellistakin merkitystä, osuvimmat termit pitkäjänteisistä välittämistä sisältävistä suhteista olisivat varmaankin "rakastajatar" ja "jalkavaimo" (riippuen siitä onko lapsia vai ei).
-
Vaikka miten tutustuttaisiin ja oltaisiin maksetuilla tärskyillä hyvää pataa, ei asiakastapaamiset ainakaan itellä mitenkään mene tän deittailuajan alle. Ne ei ole SIVIILItapailua vaan mulle työtä, asiakkaalle maksettu palvelu.
Täähän se on, ihan sama jos pitäisit jotain TV-sarjan näyttelijää aivan ihanana ja täydellisenä tyyppinä sulle, se näyttelijä ei siviilielämässä kuitenkaan välttämättä ole sellainen kuin luulet vaikka antaisi toistuvasti eri rooleissa sellaisen kuvan itsestään.
Tapaamisilla näet toisesta muutenkin vain hyvin kapean puolen ja ammattilainen harvemmin avaa sanaista arkkuaan kovin kontroversiaaleista aiheista, että kävisi ilmi olisiko hän kuinka mätsi siviilissä.
Eikä se seksikään välttämättä ole niin mahtavaa kuin toinen antaa työroolissa ymmärtää, hyppy tuntemattomaan saattaa lyödä aika nopeastikin kasvoille. Mutta niinhän se iskee muissakin parisuhteissa kun kuukauden bileputken jälkeen muutatte yhteen ja toinen vihdoin alkaa huomauttamaan asioista joista ei pidä.
-
Eiköhän tuo työ anna aika hyvän (rokotusta vastaavan) suojan parisuhdetta vastaan.
-
Mutta sii kai on kärjistäen suomalainen rakkaustarina, suoraan kännisestä baaripanosta viikon päästä Ikeaan shoppailemaan.
Vaikka miten tutustuttaisiin ja oltaisiin maksetuilla tärskyillä hyvää pataa, ei asiakastapaamiset ainakaan itellä mitenkään mene tän deittailuajan alle. Ne ei ole SIVIILItapailua vaan mulle työtä, asiakkaalle maksettu palvelu.
Tämän takia olen ulkoistanut tyttöystävähommat ammattilaisille. Ei tartte lähteä IKEA:an. ;D
-
Mutta sii kai on kärjistäen suomalainen rakkaustarina, suoraan kännisestä baaripanosta viikon päästä Ikeaan shoppailemaan.
Vaikka miten tutustuttaisiin ja oltaisiin maksetuilla tärskyillä hyvää pataa, ei asiakastapaamiset ainakaan itellä mitenkään mene tän deittailuajan alle. Ne ei ole SIVIILItapailua vaan mulle työtä, asiakkaalle maksettu palvelu.
Tämän takia olen ulkoistanut tyttöystävähommat ammattilaisille. Ei tartte lähteä IKEA:an. ;D
Kaikki unelmat, toiveet ja sielu kuolee IKEAn loisteputkien alla. Mut naurattaa edelleen se joku jenkkiäijä, joka pidätettiin koska hän liimaili feikkikulkusuuntanuolia IKEAn lattiaan.
-
Eiköhän tuo työ anna aika hyvän (rokotusta vastaavan) suojan parisuhdetta vastaan.
Kyllä. Lieventää oireita ja lyhentää kestoa.
-
Ei ole tullut vielä tarpeeksi rikasta asiakasta sydäntäni viemään...muutama viehättävä kylläkin mutta eipä muuta
-
Absurdi ajatus että asiakkaan kanssa voisi muodostua oikea tasapainoinen suhde, kumppanuus. Itse en siis tähän usko.
-
Siis hetkinen....lyöt x määrän euroja pöytään ja huorasta tulee sun nainen? Luulen että tämän jälkeen maksat kaiken ja annat vähän viikkorahaa, eli huorasta tulee sun huora. Sillä erolla toki että joskus särkee päätä.
-
Mutta sii kai on kärjistäen suomalainen rakkaustarina, suoraan kännisestä baaripanosta viikon päästä Ikeaan shoppailemaan.
Vaikka miten tutustuttaisiin ja oltaisiin maksetuilla tärskyillä hyvää pataa, ei asiakastapaamiset ainakaan itellä mitenkään mene tän deittailuajan alle. Ne ei ole SIVIILItapailua vaan mulle työtä, asiakkaalle maksettu palvelu.
Tämän takia olen ulkoistanut tyttöystävähommat ammattilaisille. Ei tartte lähteä IKEA:an. ;D
Kaikki unelmat, toiveet ja sielu kuolee IKEAn loisteputkien alla. Mut naurattaa edelleen se joku jenkkiäijä, joka pidätettiin koska hän liimaili feikkikulkusuuntanuolia IKEAn lattiaan.
Annilta hyvä toteamus. Kyl ne miehenkin unelmat siellä IKEAssa viimeistään kuolee. Ainakin, jos on maksumies. Ei siis maksullinen mies ;D
Vielä joutuu sen sadan kilon pahvilaatikosta kuoritun levypinon kasaamaan eikä edes pillua saa palkaksi. Been there, done that, run away ::)
-
Tapaamisilla näet toisesta muutenkin vain hyvin kapean puolen ja ammattilainen harvemmin avaa sanaista arkkuaan kovin kontroversiaaleista aiheista, että kävisi ilmi olisiko hän kuinka mätsi siviilissä.
Harvemmin, mutta kaikenlaisia poikkeuksia on. Olen ollut tilanteessa missä PT mm. kertoo minulle asiakkaasta johon on kahden tapaamisen jälkeen juuri parhaillaan akuutisti kovin ihastunut, haaveilee suhteesta sen kanssa jne. (Samainen PT muutenkin kertonut minulle elämästään niin perinpohjin että tiedän tuonkin tarinan olleen totta.)
-
Itselläni se raja meni muistaakseni suurin piirtein siinä kohtaa kun asiakas oli muutaman kuukauden aikana käyttänyt tapaamisiin yhteensä jo noin 20 000 euroa ja huomasin tekstailevani hänen kanssaan ilmaiseksi vapaa-ajallani lähes kellon ympäri. Yksissä tuumin todettiin sitten lopulta, että ehkä tässä on nyt sitten kyse vähän muustakin kuin asiakassuhteesta.
-
Yksissä tuumin todettiin sitten lopulta, että ehkä tässä on nyt sitten kyse vähän muustakin kuin asiakassuhteesta.
Tässä asia hyvin kiteytettynä
-
Absurdi ajatus että asiakkaan kanssa voisi muodostua oikea tasapainoinen suhde, kumppanuus. Itse en siis tähän usko.
Ei kai se nyt sentään absurdia ole. Itse tosin harrastan siinä asennossa, että tästä lajista ei etsitä tyttöystäviä mutta siitä ei pääse mihinkään, että kyllä monikin pt on asiakkaan kanssa päätynyt suhteeseen, tälläkin saitilla kirjoittelee useampikin pt, jotka joko ovat tai ovat olleet parisuhteessa entisen asiakkaan kanssa . Ja ainakin täällä kirjoittelemiensa kokemusten perusteella kaikki ovat tainneet olla niihin suhteisiin ihan tyytyväisiä ja pitävän/pitäneen niitä ihan tasapainoisina.
Eikä se ole absurdia siksikään, mitä Viola tuossa aiemmin kirjoitti:
Naiset ovat emotionaalisia tuntevia ihmisiä jotka tekevät (yleensä) parisuhdetta koskevat päätökset toimivan kemian perusteella. Jos sitä löytyy, voi antaa itselleen mahdollisuuden rakastua.
-
Itselläni se raja meni muistaakseni suurin piirtein siinä kohtaa kun asiakas oli muutaman kuukauden aikana käyttänyt tapaamisiin yhteensä jo noin 20 000 euroa ja huomasin tekstailevani hänen kanssaan ilmaiseksi vapaa-ajallani lähes kellon ympäri. Yksissä tuumin todettiin sitten lopulta, että ehkä tässä on nyt sitten kyse vähän muustakin kuin asiakassuhteesta.
Kannattava toteamus, koska sen myötä parin ei tarvitse antaa niin paljon rahaa verottajalle.
(Ja nyt juuri tässä kohtaa tajusinkin, mikä olisi yksi ihan hyvä tapa määritelmällisesti erottaa sokerisuhde seksityöstä -- sokerisuhde on niin toistuvaa tapaamista, että osapuolet voivat ja haluavat pienentää verotaakkaa katsomalla olevansa jonkinlaisessa suhteessa.)