SeksiSaitti
Seksisaitti => Ajankohtaisia uutisia => Aiheen aloitti: Seepeli - Helmikuu 06, 2022, 08:06:53
-
Aamulehdessä mielenkiintoinen ja muutenkin hyvä juttu sokerideittailusta:
https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/art-2000008576892.html?share=c46cc8f384c90c8881e5515800e28716
-
Artikkeli on maksumuurin takana mutta poimin tuosta näkyvästä osasta asiaa joka nosti mieleeni pari ajatusta:
Marian tapaamat miehet ovat tavallisia, keskivertoa paremmin toimeentulevia herrasmiehiä. Joskus hän pelkää käyttävänsä hyväksi miesten tunteita. Jotkut sanovat, että sokerideittailu on kuin yläluokan prostituutiota.
Kaikissa ihmisen toiminnassa on mukana tunteet, etenkin silloin kun harrastetaan seksiä. Marian sanoma kuulostaa kuitenkin siltä että ainakin osa asiakkaista ovat jossakin määrin ihastuneet häneen. Minusta maksuseksiä ei pitäisi harrastaa jos "tunteet" nousee isoon osaan kokonaisuutta. Panoja ollaan hakemassa, erilaisia panoja, erilaisten naisten kanssa.
Sitten tuo "yläluokan prostituutio". Koska raha vaihtaa omistajaa, kyseessä on prostituutio. Onko sokerideittailu "yläluokalle" kuuluvaa siksi että maksut ovat suurempia kuin normiprostituutiossa? En väitä tietäväni mutta oletan että prostituoitujen asiakkaisiin sopii suurimmalta osin kuvaus "tavallinen, keskivertoa paremmin toimeentuleva herrasmies".
-
sokerideittailu oikeastaan alkoi " ei seksuaalisena " siinä oli piirteitä kinkystä. eli
käytiin vaikka syömässä, ja sitten ostamassa kallis laukku mies tietty maksoi. EI seksiä
mies sai " juttuseuraa ". selvä että osa tietty kyseli sitten sitä seksiä. osalle se sopi
varsinkin kun ei ollut vakio taksoja vaan hinta tulee naaman ja " erikoisuuksien " mukaan.
kai tää jää olemaan ilmiönä, jonnekkin puhtaan escortin " esiinnytään vaan pokan kanssa"
ja puhtaan seksin väliin.
-
Maailman vanhimmalla on monta nimeä ja sokeri-kermakuorrutteista tarinaa, mutta varsinainen asiasisältö lienee pysynyt muuttumattomana muutaman tuhat vuotta ;)
-
Maailman vanhimmalla on monta nimeä ja sokeri-kermakuorrutteista tarinaa, mutta varsinainen asiasisältö lienee pysynyt muuttumattomana muutaman tuhat vuotta ;)
Juu. Luin juttua hetken ja mietin "MITÄ VITTUA"
Sitten helpotti kun hokasin että huorasta, huoraamisesta jauhavat.
-
Miksi ei asioista voi puhua oikeilla termeillä? Jos myy seksipalveluita rahasta voi itseään kutsua ihan rehellisesti hupakoksi.
-
Ehkä eron voisi selittää sillä, että "daddylle" "babe" on enemmän statusarvo kuin seksiarvo. Vähä ku kallis kello. Daddyt nauttii kun pääsee esittelemään kaunista nuorta tyttöä kaupungille. Hupakkoa pikemminkin halutaan olla esittelemättä.
Sen huomaa hyvin kun yhtälö aiheuttaa muissa naisissa (ja miksei miehissäkin) halveksuntaa niin se on pikemminkin kateellisuutta. Ne naiset jotka reagoi, haluavat itse hemmoteltavaksi ja ne jotka ei, eivät välitä materiasta ym. vaan ovat tyytyväisiä elämäänsä
-
Voisko joku kopipeistata artikkelin tänne. Olisi kiva lukaista.
-
Artikkeli on maksumuurin takana mutta poimin tuosta näkyvästä osasta asiaa joka nosti mieleeni pari ajatusta:
Marian tapaamat miehet ovat tavallisia, keskivertoa paremmin toimeentulevia herrasmiehiä. Joskus hän pelkää käyttävänsä hyväksi miesten tunteita. Jotkut sanovat, että sokerideittailu on kuin yläluokan prostituutiota.
Kaikissa ihmisen toiminnassa on mukana tunteet, etenkin silloin kun harrastetaan seksiä. Marian sanoma kuulostaa kuitenkin siltä että ainakin osa asiakkaista ovat jossakin määrin ihastuneet häneen. Minusta maksuseksiä ei pitäisi harrastaa jos "tunteet" nousee isoon osaan kokonaisuutta. Panoja ollaan hakemassa, erilaisia panoja, erilaisten naisten kanssa.
Sitten tuo "yläluokan prostituutio". Koska raha vaihtaa omistajaa, kyseessä on prostituutio. Onko sokerideittailu "yläluokalle" kuuluvaa siksi että maksut ovat suurempia kuin normiprostituutiossa? En väitä tietäväni mutta oletan että prostituoitujen asiakkaisiin sopii suurimmalta osin kuvaus "tavallinen, keskivertoa paremmin toimeentuleva herrasmies".
Hmmmm...mä luulen että tulojen osalta suurin osa huorista tienaa huomattavasti enemmän kuin enemmistö sokeritytöistä.
Siis Suomen rajojen sisällä tapahtuvasta deittailusta jos puhutaan.
Myös urakehitys tuntuu yleensä menevän niinpäin että aloitetaan sokerideittailulla ja sitten siirrytään full service työhön, juurikin koska se on rahallisesti (ja ajallisesti) kannattavampaa. Toki myös huoria on päätynyt ns. sokerisuhteisiin, mutta harvinaisempaa lienee noin päin.
Artikkelin Maria vaikutti tekevän sokerideittailua hyvällä otteella, toki kuten mainitsi niin oppirahat oli maksettu. Hieman huvittu, toki ei kovin yllättänyt, että asiakkaista osa kovin ilmeisesti halusi uskotella itselleen etteivät koskaan ostaisi seksiä. Noh, itsepetoksen tapoja on monia. Mietin että itse en todellakaan haluaisi myydä seksiä kenellekään joka sitä ei halua ostaa. Ja seksin myynnistähän tuossa sokerideittailussa kuitenkin on kyse jos tapaamisilla seksiä harrastetaan. Sinällään tuo vaatii aika hurjaa esittämistä/näyttelemistä myyjän puolelta.
Toinen mikä pisti silmään artikkelissa oli Marian pohdinta huoraamisesta, että ei voisi tehdä sitä koska mitä jos kesken tapaamisen ei haluakaan enää jatkaa. No sittenhän se tapaaminen vain keskeytetään siihen. Seksi (myös maksullinen) vaatii aina molempien/kaikkien osapuolen suostumuksen kaikkeen mitä tehdään, ja kummalla tahansa/kaikilla on täysi oikeus keskeyttää tapaaminen missä vaiheessa tahansa jos homma ei enää tunnu mielekkäältä.
Tietenkään se ei nyt uralle/tienesteille tee kovin hyvää jos on aina keskeyttämässä tapaamisia, mutta samahan se on sokerideittailussakin.
Voisko joku kopipeistata artikkelin tänne. Olisi kiva lukaista.
Maksumuurin takana olevia artikkeleita ei kai saa ihan lainkaan puolesta kopioida julkiseen jakoon...(?)
-
Niin se on kai molemmin puolin " kunniallisempaa " jos käydään ravintolassa syömässä, ja ostetaan
tytölle vaikka se laukku . lopulta päädytään panolle jonka jälkeen voi antaa tytölle "taksirahan "
tiedän että osalla se EI oikeasti kuulu palveluun. nainen voi todeta en myy seksiä ja mies
en maksanut panosta. no huhut on huhuja mutta jos lähemmäs 10000 e kk tienaa tuolla tapaamalla
yhtä niin toimeen varmasti tulee.
-
Voisko joku kopipeistata artikkelin tänne. Olisi kiva lukaista.
Kopioin tämän aamulla yhdeksän jälkeen tähän keskusteluun mutta se poistettiin heti.
Eli ei saa kopioida kuten Venla sanoi 🙈
-
Artikkeli on maksumuurin takana mutta poimin tuosta näkyvästä osasta asiaa joka nosti mieleeni pari ajatusta:
Marian tapaamat miehet ovat tavallisia, keskivertoa paremmin toimeentulevia herrasmiehiä. Joskus hän pelkää käyttävänsä hyväksi miesten tunteita. Jotkut sanovat, että sokerideittailu on kuin yläluokan prostituutiota.
Kaikissa ihmisen toiminnassa on mukana tunteet, etenkin silloin kun harrastetaan seksiä. Marian sanoma kuulostaa kuitenkin siltä että ainakin osa asiakkaista ovat jossakin määrin ihastuneet häneen. Minusta maksuseksiä ei pitäisi harrastaa jos "tunteet" nousee isoon osaan kokonaisuutta. Panoja ollaan hakemassa, erilaisia panoja, erilaisten naisten kanssa.
Sitten tuo "yläluokan prostituutio". Koska raha vaihtaa omistajaa, kyseessä on prostituutio. Onko sokerideittailu "yläluokalle" kuuluvaa siksi että maksut ovat suurempia kuin normiprostituutiossa? En väitä tietäväni mutta oletan että prostituoitujen asiakkaisiin sopii suurimmalta osin kuvaus "tavallinen, keskivertoa paremmin toimeentuleva herrasmies".
Hmmmm...mä luulen että tulojen osalta suurin osa huorista tienaa huomattavasti enemmän kuin enemmistö sokeritytöistä.
Siis Suomen rajojen sisällä tapahtuvasta deittailusta jos puhutaan.
Myös urakehitys tuntuu yleensä menevän niinpäin että aloitetaan sokerideittailulla ja sitten siirrytään full service työhön, juurikin koska se on rahallisesti (ja ajallisesti) kannattavampaa. Toki myös huoria on päätynyt ns. sokerisuhteisiin, mutta harvinaisempaa lienee noin päin.
Artikkelin Maria vaikutti tekevän sokerideittailua hyvällä otteella, toki kuten mainitsi niin oppirahat oli maksettu. Hieman huvittu, toki ei kovin yllättänyt, että asiakkaista osa kovin ilmeisesti halusi uskotella itselleen etteivät koskaan ostaisi seksiä. Noh, itsepetoksen tapoja on monia. Mietin että itse en todellakaan haluaisi myydä seksiä kenellekään joka sitä ei halua ostaa. Ja seksin myynnistähän tuossa sokerideittailussa kuitenkin on kyse jos tapaamisilla seksiä harrastetaan. Sinällään tuo vaatii aika hurjaa esittämistä/näyttelemistä myyjän puolelta.
Toinen mikä pisti silmään artikkelissa oli Marian pohdinta huoraamisesta, että ei voisi tehdä sitä koska mitä jos kesken tapaamisen ei haluakaan enää jatkaa. No sittenhän se tapaaminen vain keskeytetään siihen. Seksi (myös maksullinen) vaatii aina molempien/kaikkien osapuolen suostumuksen kaikkeen mitä tehdään, ja kummalla tahansa/kaikilla on täysi oikeus keskeyttää tapaaminen missä vaiheessa tahansa jos homma ei enää tunnu mielekkäältä.
Tietenkään se ei nyt uralle/tienesteille tee kovin hyvää jos on aina keskeyttämässä tapaamisia, mutta samahan se on sokerideittailussakin.
Voisko joku kopipeistata artikkelin tänne. Olisi kiva lukaista.
Maksumuurin takana olevia artikkeleita ei kai saa ihan lainkaan puolesta kopioida julkiseen jakoon...(?)
Perus sugarbabe "tienaa" varmaan sen 2 000-3 000€/kk. Vuokra, shoppailut, matkat ym.
Ehkä sekin erona hupakkoon, että heillä harvoin on montaa daddyä kierrossa yhtä aikaa. Kokonaiskuva toki sama, mutta eroja detaljitasolla
-
Seksiä myymällä tai sokeridatingilla seksillä tai ilman on mahdollista yltää todella korkeisiin tuloihin, mutta ei se silti kaikille tytöille ole mahdollista.
Tärkein avainsana on brändäys - ellei sitä osaa tai ei viitsi siihen panostaa, jää ilman asiakkaita. Esimerkiksi vaikka 1000 euroa parin tunnin illalli...eistä ja kahvittelusta voi olla oikein kortit pelanneelle, asiansa ja liiketoimet järjestyksessä pitävälle tytön asiakkaalle pikkuraha. Lisäksi tytön ulkoinen olemus, fyysinen ja henkinen terveys, maine alan sisällä, elämäntilanne, lähestulkoon kaikki mikä vain voi vaikuttaa menestymisessä alalla.
-
Perus sugarbabe "tienaa" varmaan sen 2 000-3 000€/kk. Vuokra, shoppailut, matkat ym.
Ehkä sekin erona hupakkoon, että heillä harvoin on montaa daddyä kierrossa yhtä aikaa. Kokonaiskuva toki sama, mutta eroja detaljitasolla
Onhan tuossa siis paljonkin eroja, toki taitaa olla niin että nuo kokeneemmat sokeritytöt/pojat vaativat korvaukseksi samoin kuin huoratkin pääosin ihan rahaa.
Se mitä mä tuossa mietin on missä ajassa sen rahan sitten ansaitsee.
Voisi kuvitella että daddyn kanssa suhteen luominen tuotteliaaksi tai edes siihen että saa sen ekan 500e kouraan on aikaa vievempää kuin huorana saada sovittua 500 euron edestä tapaamisia. Lisäksi itse tapaamiseen käytetty aika taitaa perushuoralla olla lyhyempi kuin perussokeritytöllä missä sen 500e tienaa. Noin keskimäärin (ja Suomessa).
Toki sokerideittailussa jos saa tehtyä oikein hyvän diilin pitemmäksi aikaa niin silloinhan tuo ajankäyttö vertailussa varmaan tasoittuu. Sekä tulot on toki tasaisemmat jos tehnyt kk-diilin joidenkin kulujen jatkuvasta kattamisesta/kk-rahasta. Toki silloin on sitten todennäköisesti harvempien tulolähteiden varassa, koska tosiaan aika harvoin kymmeniä daddyjä taidetaan pyörittää samanaikaisesti.
Lisäksi olen ymmärtänyt että sokerideittailun jos ulottaa Suomen rajojen ulkopuolelle, niin tienestit voi kasvaa merkittävästi. Eikä se aina tarkoita edes live-tapaamisia.
-
Perus sugarbabe "tienaa" varmaan sen 2 000-3 000€/kk. Vuokra, shoppailut, matkat ym.
Ehkä sekin erona hupakkoon, että heillä harvoin on montaa daddyä kierrossa yhtä aikaa. Kokonaiskuva toki sama, mutta eroja detaljitasolla
Onhan tuossa siis paljonkin eroja, toki taitaa olla niin että nuo kokeneemmat sokeritytöt/pojat vaativat korvaukseksi samoin kuin huoratkin pääosin ihan rahaa.
Se mitä mä tuossa mietin on missä ajassa sen rahan sitten ansaitsee.
Voisi kuvitella että daddyn kanssa suhteen luominen tuotteliaaksi tai edes siihen että saa sen ekan 500e kouraan on aikaa vievempää kuin huorana saada sovittua 500 euron edestä tapaamisia. Lisäksi itse tapaamiseen käytetty aika taitaa perushuoralla olla lyhyempi kuin perussokeritytöllä missä sen 500e tienaa. Noin keskimäärin (ja Suomessa).
Toki sokerideittailussa jos saa tehtyä oikein hyvän diilin pitemmäksi aikaa niin silloinhan tuo ajankäyttö vertailussa varmaan tasoittuu. Sekä tulot on toki tasaisemmat jos tehnyt kk-diilin joidenkin kulujen jatkuvasta kattamisesta/kk-rahasta. Toki silloin on sitten todennäköisesti harvempien tulolähteiden varassa, koska tosiaan aika harvoin kymmeniä daddyjä taidetaan pyörittää samanaikaisesti.
Lisäksi olen ymmärtänyt että sokerideittailun jos ulottaa Suomen rajojen ulkopuolelle, niin tienestit voi kasvaa merkittävästi. Eikä se aina tarkoita edes live-tapaamisia.
Itse sovin ensimmäisen kerran 500€ ja jatkot oli 200€ kerta. Ajalla ei ollut väliä. Joka kerta laitoin hänet itse menemään.
Yritti tuoda laskuja ja yritti viedä shoppailemaan ja yritti saada itselleen vuokrattua asuntoa, mutta pitäydyin rahassa.
Käsitin, että olin ainoa rahanlähdemies ja muut miehet (jos sellaisia oli) oli siviilisuhteita/panoja.
Mut laskeskelin, että sen 2 000-3 000€ se ottas ku veis sen kylpylöihin, shoppailut, asunnot ja pelit.
Hauska oli kun tarjosi itseensä mulle assistentiks ja sano, että eikö olis kiva ku pääsis aina sihteeriä vetäisemään. Kieltämättä oli kiihottava ajatus, mutta mitähän muuta sille olis sitten keksinyt, niin en tiedä.
Toisaalta tuolleen sais firman kuluihin
-
Jos sokerideittailu on sitä että siellä saa oikein kakkukahvit tai vadelmahillomunkit niin ei sen Tamperelaisen 26 vuotiaan Martsan tarvitse minua alkaa siihen edes kahtaa kertaa hoputtamaan. I'M IN!
-
Lainaan Venlan jutusta yhden osan. Lisäksi olen ymmärtänyt että sokerideittailun jos ulottaa Suomen rajojen ulkopuolelle, niin tienestit voi kasvaa merkittävästi. Eikä se aina tarkoita edes live-tapaamisia.
Tuo kyllä ei minusta enää ole sokerideittailua. silloin se on joko etäseksiä muodossa tai toisessa
tai suoremmin onlyfans tyylistä kamaa jos löytää siitä oman raon vain taivas on rajana.
-
Lainaan Venlan jutusta yhden osan. Lisäksi olen ymmärtänyt että sokerideittailun jos ulottaa Suomen rajojen ulkopuolelle, niin tienestit voi kasvaa merkittävästi. Eikä se aina tarkoita edes live-tapaamisia.
Tuo kyllä ei minusta enää ole sokerideittailua. silloin se on joko etäseksiä muodossa tai toisessa
tai suoremmin onlyfans tyylistä kamaa jos löytää siitä oman raon vain taivas on rajana.
Niin, mikä nyt sitten on se sokerideittailun ja muun seksityön hiuksen hieno ero - tuo taitaa olla ikuisuuskysymys. :)
-
Jos voittaisin lotossa tai kenossa niin kyllähän sitä voisi tarjota tuolle Martsalle ne hillomunkit kahvin kera. Siinä on minun sokerideittailuni. Leivokset! Ilman niitä ei voi elää... Ainakaan lihomatta pikkasen.
-
Jos voittaisin lotossa tai kenossa niin kyllähän sitä voisi tarjota tuolle Martsalle ne hillomunkit kahvin kera. Siinä on minun sokerideittailuni.
Minä olen sokerideittaillut Letsmenoksia jo useamman vuoden ajan.
-
^ Kukaan meistä ei ole täydellinen. Minäkin ostin tänään munkkeja ja niitä creamy mini cakes-leivoksia. :)
-
Itse sovin ensimmäisen kerran 500€ ja jatkot oli 200€ kerta. Ajalla ei ollut väliä. Joka kerta laitoin hänet itse menemään.
Yritti tuoda laskuja ja yritti viedä shoppailemaan ja yritti saada itselleen vuokrattua asuntoa, mutta pitäydyin rahassa.
Käsitin, että olin ainoa rahanlähdemies ja muut miehet (jos sellaisia oli) oli siviilisuhteita/panoja.
Mut laskeskelin, että sen 2 000-3 000€ se ottas ku veis sen kylpylöihin, shoppailut, asunnot ja pelit.
Hauska oli kun tarjosi itseensä mulle assistentiks ja sano, että eikö olis kiva ku pääsis aina sihteeriä vetäisemään. Kieltämättä oli kiihottava ajatus, mutta mitähän muuta sille olis sitten keksinyt, niin en tiedä.
Toisaalta tuolleen sais firman kuluihin
Hauska ajatus tuo sokerideitin palkkaus. Rupesin vaan miettimään, että mitäs sitten kun sokerilla onkin huono päivä ja alkaisi joko työntekijän tai irtisanotun ominaisuudessa syyttelemään epäasiallisuuksista. Vähintään helvetinmoinen sotku todistella käräjillä mikä oli homman todellinen luonne tai sitten ostat hiljaiseksi. Niin tai näin, tulisi v*tulle hintaa.
-
^ Hyvä pointti
-
Itse sovin ensimmäisen kerran 500€ ja jatkot oli 200€ kerta. Ajalla ei ollut väliä. Joka kerta laitoin hänet itse menemään.
Yritti tuoda laskuja ja yritti viedä shoppailemaan ja yritti saada itselleen vuokrattua asuntoa, mutta pitäydyin rahassa.
Käsitin, että olin ainoa rahanlähdemies ja muut miehet (jos sellaisia oli) oli siviilisuhteita/panoja.
Mut laskeskelin, että sen 2 000-3 000€ se ottas ku veis sen kylpylöihin, shoppailut, asunnot ja pelit.
Hauska oli kun tarjosi itseensä mulle assistentiks ja sano, että eikö olis kiva ku pääsis aina sihteeriä vetäisemään. Kieltämättä oli kiihottava ajatus, mutta mitähän muuta sille olis sitten keksinyt, niin en tiedä.
Toisaalta tuolleen sais firman kuluihin
Hauska ajatus tuo sokerideitin palkkaus. Rupesin vaan miettimään, että mitäs sitten kun sokerilla onkin huono päivä ja alkaisi joko työntekijän tai irtisanotun ominaisuudessa syyttelemään epäasiallisuuksista. Vähintään helvetinmoinen sotku todistella käräjillä mikä oli homman todellinen luonne tai sitten ostat hiljaiseksi. Niin tai näin, tulisi v*tulle hintaa.
Isompi ongelma tuossa on suvakkisuomen työsuojelulainsäädäntö, joka ei mahdollista antaa potkuja huoralle, vaikka se lopettais kokonaan piparin jakamisen.
Toista se on venäjällä tai eu-elimissä, jossa mennään puhtaasti henkilökohtaisilla sopimuksilla. Sanotaan vain, että huora X menetti päämiehensä luottamuksen ja homma klar.
-
^ Mut jos sillä olis firma ja laskuttas aliurakoitsijana assaripalveluita?
-
^ Mut jos sillä olis firma ja laskuttas aliurakoitsijana assaripalveluita?
Liian vaikeeta jolleki sugabeibelle. Jos naisella on firma seksipalvelujen myyntiä varten, se nainen on pesunkestävä ammattihuora, kutsuttiinpa sitä sitten vaikka ruustinnaksi, sihteeriksi tai kätilöksi :o
-
^ Hyvä pointti. Mutta voishan sille perustaa firman niin tuntis itsensä tärkeäksi. Helsinki on täynnä kivijalka putiikkeja 10k€ kuukausivuokralla jossa myydään jotain erikoisvaatteita. Kolmen paitulin myynnillä ei ihan pidetä liikettä pystyssä. Kysymys herää aina, että mites sitten?
-
^ No sitähän ei tiedä, syökö yrittäjä sitten vain maksalaatikkoa ja pieniä kiviä rakkaudesta yrittämiseen vai onko takahuoneessa pimeä haarakonttori.
Sokerideittailusta ollaan kyllä jo aika kaukana, kun aletaan kuitteja kirjoitella ja alveja ilmoitella. Jälki jää aina johonkin ja viranomaiskontakteiltakaan ei ehkä aina voi välttyä.
-
^ Totta. Siis noissa on rikkaiden miesten seurapiirirouvia joilla pitää olla jokin "harrastus". Onko se sitten sokerirouva? Sama perusperiaate kuitenkin
-
Osa varmaan on just noita päivähoito paikkoja , ettei rouvat pitkästy. sitten enemmän veronkiertoa
tai rahan pesua sama asia eri paketissa. eihän verottaja edes vaivaudu jos ilmoittaa myyvänsä
10000e farkut joka viikko.
-
Olisipa mukavaa ja tasa-arvoista jos Aamulehti tekisi positiivishenkisen jutun myös miehistä joilla on sokerideittailuun tarvittava antelias luonne. Tältä palstalta varmaankin löytyisi haastateltavia jonoksi asti.
-
Täällä olis nyt sille Martsalle niitä hillomunkkeja kahvin kera. Minä tarjoan! T. Sokerisammakko