SeksiSaitti

^^Olipa hieno kirjoitus AnniAuringonkukalta. Taas kerran. Jäin miettimään. AnniAuringonkukka kirjoitti: "Mestari on ihminen, joka on tehnyt kaikki mahdolliset kämmit ja oppii niistä, ilman tarpeetonta itsensä nöyryyttämistä". Tämä on viisaasti sanottu. Minulla oli muutama vuosi sitten ajanjakso, jolloin mietiskelin elämässäni tekemiäni virheitä ja synkistelin yksikseni. En ole ollut oikein hyvä kumppani parisuhteissa. Yksi avioliitto ja kaksi kihlausta on takana. Nuorempana mulkku tahtoi viedä miestä. Syytin katkerasti 17 vuotta kestäneen avioliittoni kariutumisesta itseäni. Harmittelin, että rikoin lapsilta kodin ja aiheutin tarpeetonta surua vaimolleni, jota vieläkin suuresti arvostan. Jotenkin en pystynyt näkemään, että parisuhdekriisi on paljon monimutkaisempi asia ja aina kahden kauppa. Minusta tuntui, että olen varmasti pilluuttanut itsekkäillä toilailuillani monien minulle rakkaiden ihmisten elämää.

Piti sitten alkaa purkamaan näitä asioita. Kirjoitin entiselle vaimolleni kirjeen missä kerroin näistä ajatuksistani. Hän vastasi, että itseni ruoskiminen on ihan turhaa, ja hän on saanut kokea kanssani elämäni hienoimmat asiat. Hän kiitti minua yhteisistä lapsista ja siitä että olen ollut hyvä isä. Hän kirjoitti että ei ole koskaan tavannut yhtä nastaa tyyppiä kuin minä, ja ihmistä joka tietää niin paljon asioista ja on vielä hauskakin. Lopulta hän sanoi, että vaikka olisin ollut kuinka hyvä mies enkä olisi juossut vieraissa, niin hän olisi varmasti ottanut jossakin vaiheessa eron. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset olivat jo aikuisia. Koska olisi kuitenkin halunnut kokea vielä jotain muunkinlaista elämää. Ja hän kertoi olevansa ihan onnellinen uuden aviomiehensä kanssa.

Tämä kyllä helpotti oloani suuresti. Mutta vielä oli lasten kanssa keskusteltava asiasta. Se oli kyllä vaikeaa, enkä oikein keksinyt mitenkä asian esittäisin. Minulla ei riittänyt rohkeus istua pöydän ääreen, katsoa suoraan silmiin ja puhua. Mökillä sitten avauduin. Pilkoin puita ja puhuin. En voinut olla paikallani. Vanhempi tyttäreni kuunteli aikansa, käski minun lopettaa puiden pilkkominen, halasi ja sanoi että olen ollut maailman paras isä. Sama toistui nuoremman tyttäreni kanssa. Jigitettiin ahvenia. Minä kelasin ja heitin ja kelasin ja puhuin. Tyttäreni kuunteli aikansa ja sanoi, että minun ei kannattanut pienistä murehtia, koska olen kuulemma ollut ja olen maailman paras isä.

Tämän jälkeen minun oli helppo antaa sitten lopultakin myös itselleni anteeksi. Viime lokakuussa Oulussa oli kirjamessut. Yksi paikalla olleista kirjailijoista oli Heikki Silvennoinen, joka esitteli elämäkertateostansa Nousut ja Laskut. Myyntipisteessä ostin kirjan Heikki Silvennoiselta ja sain siihen kauniin omistuskirjoituksenkin. Kotona sitten lueskelin kirjaa. Heikki Silvennoisenkin elämä oli ollut melkoista sekoilua naisjuttujen kanssa, ja Heikki oli kovasti myöhemmin syytellyt itseään ja katunut toisille ihmisille aiheuttamaansa tuskaa ja pahaa mieltä. Sen Via Dolorosansa jälkeen Heikki oli kuitenkin päättänyt antaa itsellensä anteeksi, koska kaikki muutkin asianosaiset olivat niin jo tehneet. Viisaita sanoja. Nyt täytyy kyllä ottaa yksi cafe calcvados Heikin muiston kunniaksi   .