[MestariMerlin]

Ryan Gattis - Vihan kadut.. Aika tymäkkää tarinaa LA:n jengeistä..

[Timppa-T]

Tällä hetkellä on menossa kirja, jonka pohjalta YLE näytti myös hyvän dokumentin.

Suoraa toimintaa! – Autonomiset liikkeet Suomessa 1986–2016.

Yhteiskunnallisten liikkeiden toimijat kertovat omin
sanoin, kuinka Suomeen tuotiin uudenlainen, jännittävämpi tapa
tehdä politiikkaa.

Aktivismin ansiosta eläinten oikeuksista, kaupunkikulttuurista,
siirtolaiskeskustelusta, perustulovaatimuksesta ja uudesta
luokkapuheesta tuli valtavirtaa. Aktivismi mullisti politiikan
lisäksi puolueet ja mainostoimistot. Kirja on tämän “skenen” perintö tuleville toimijoille.

Vuosituhannen vaihteessa suomalaiset aktivistit kuljettivat radiolähettimiä Keski-Amerikassa, järjestivät itsenäisyyspäivän Kuokkavierasjuhlia ja iskivät kakun Maailmanpankin johtajan
päähän. Globalisaatioliikettä seurasi sosiaalikeskusten ja
vapaan kaupunkikulttuurin aika. Katumaalarit kävivät sotaa
yksityistä vartiointiyritystä ja poliisia vastaan. Alakulttuuri
kukoisti vallatuissa taloissa, kadunvaltauksissa ja laittomissa
bileissä. Yliopistoja vallattiin, kunnes osa aktivisteista siirtyi
puolueisiin ja osa ryhtyi tekemään sabotaasi-iskuja.

2010-luvulla feminismi ja antirasismi nousivat julkisuuteen. Seikkailujen ja spektaakkelien seurauksena tuhansien ihmisten elämät muuttuivat.

[Caravaani Timo]

Neuvostoliiton tragedia: Utopiasta vankileirien saaristoksi

Osmo Jussilan kirja

Hyvä kuvaus miten utopiasta tuli tragedia

[Thor Patsas]

Robert Louis Stevensonin klassikko Aarresaari

Long John Silver on mielestäni yksi parhaimmista fiktiivisistä merirosvoista. Aina parempi kuin se merirosvojen irvikuva Jack Sparrow niistä leffoista.

[Caravaani Timo]

Sarjamurhaajia idästä: Neuvostoliiton aika
Kirjailija
Katariina Bröms
 

[Caravaani Timo]

Tänään aloitetaan

Epäpyhä liitto: Saksan ja Neuvostoliiton yhteistyö 1922-1941

Kirjailijat
Ari Rautala
Antero Uitto

[joey_t]

Kuuntelin Seppo Jokisen uusimman Koskinen-kirjan ja sitten pitikin miettiä että mitäs seuraavaksi? No, aloitin Julia Quinnin Bridgerton: Salainen sopimus -kirjaa. Tämä on Netflixin kautta tunnetuksi tulleen Bridgerton-sarjan avausteos (en ole katsonut sarjaa lainkaan) ja lienee jonkinlainen kevyempi versio Jane Austinin Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjasta. Ei nyt vissiin mitään Harlekiini-tasoista ihan kuitenkaan.

En minä yleensä tällaista lue / kuuntele mutta ajattelin antaa mahdollisuuden. Ajattelin että tämä yksi kirja tästä sarjasta, ei enempää. Mutta katsotaan nyt jos vaikka tykästyn tästä ja kuuntelen kaikki ja tilaan Netflixin ja katson sarjan silmämunat kosteina. Bridgertonissa ideana on se että on perhe jossa on kahdeksan lasta ja äiti, isä kuollut. Jokaisen lapsen parisuhteelle joka vissiin päättyy naimisiinmenoon on oma kirjansa. Joka tällaista tykkää seurata niin tässäpä tätä on.

Tässä avauskirjassa päähenkilönä on perheen neljänneksi vanhin lapsi, tytöistä vanhin Daphne. Daphne haluaa naikkuun ja paljon lapsia! Hänen harmituksekseen häntä kosiskelee vain hönöt tyypit, ei sellaiset miehet jotka ovat hänestä kiinnostavia, he pitävät Daphnea kaverityyppisenä, ei vaimotyyppisenä. No sitten on tällainen herttua Simon jolla on taustallaan ikävä menneisyys isänsä kanssa. Simon kyrpiintyi koko kuvioon ja on päättänyt ettei mene ikinä naimisiin eikä saa lapsia. Sekä Daphne että Simon käyvät paljon erilaisilla kutsuilla. Kaikki perheenäidit piirittävät aina Simonia esitellen hänelle tyttäriään. Simonia ketuttaa tämä kuvio.

No, Simon ja Daphne tekee sopimuksen jossa feikkaavat rakastunutta paria. Molemmille on tästä etua: äitit ja tyttäret jättää Simonin rauhaan koska olettavat varatuksi mutta muut miehet alkavat kiinnostua Daphnesta kun huomaavat että hänhän kelpaa jopa herttualle. Tässä nyt vissiin eri vaiheiden jälkeen on käymässä niin että pariskunta alkaakin tykkäillä toisistaan, tällaista kuviota veikkaan ja alkavatkin oikeasti pariksi ja purjehtivat avioliiton satamaan. Toistaiseksi asiasta on vain hienoisia viitteitä: Simon toki haluaa pillua Daphnelta mutta ei sillä hinnalla että joutuisi syyn takia naimisiin.

[joey_t]

No, aloitin Julia Quinnin Bridgerton: Salainen sopimus -kirjaa. Tämä on Netflixin kautta tunnetuksi tulleen Bridgerton-sarjan avausteos (en ole katsonut sarjaa lainkaan) ja lienee jonkinlainen kevyempi versio Jane Austinin Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjasta. Ei nyt vissiin mitään Harlekiini-tasoista ihan kuitenkaan.

Kuuntelin tämän loppuun ja aika hyvissä ajoin itselleni selvisi että tämän kuuntelen loppuun mutta en halua kuunnella niitä jatko-osia. Historialliset romaanit toki kiinnostaa mutta tässä historia näkyi lähinnä niin että tavat olivat tuolloin erilaisia kuin nyt. Silloin seksi kuului vasta avioliittoon. Tai ainakin hienostoperheiden naisilla, jos tällainen nainen erehtyi vaikkapa vain suutelemaan seurusteluaikana ja avioliittoon asti ei päästy, naisen maine oli huono ja sai heittää menemään haaveet kunniallisesta avioliitosta. No, hevoskyytillä mentiin ellei kävelty joten hivenen oli tuota historiaa sikäli kuin myös se että rikkailla oli palvelusväkeä. Muttei tämä nyt oikein riitä syyksi kiinnostua sarjasta enemmän. Eikä myöskään Netflixin tilaukseen.

Yksi asia tässä vähän mietitytti. Simon ja Daphne menivät naikkuun ja Daphne olisi halunnut jälkikasvua mutta Simon ei. Josta syystä Simon aina keskeytti yhdynnän ja laski spegut lakanalle. Daphnella meni aikansa ennenkuin edes tajusi miten lapsia saadaan ja mikä on raskaaksi tulemisen edellytys. Simon pelimiehenä tiesi että keskeytetty yhdyntä on varma ehkäisykeino. No Daphne ei ihan diggaillut Simonin tavasta ja tästä Simon sai kuulla. Niinpä Daphne raiskasi humalassa olleen Simonin ja sai lastit sisäänsä. Raiskaus ei ole mitenkään ihailtava juttu nykyisin mistään syystä, ei edes avioliitossa ja minun mietelmäni liittyy siihen että jos homma olisi mennyt toisinpäin eli Simon olisi raiskannut Daphnen niin olisikohan kirjasarjasta ja tv-sarjasta tullut niin suosittu kuin tälle on käynyt.

Muuten, noihin aikoihin pantiin vain pilluun. Suuseksi ja persepanot eivät kuuluneet tuohon aikakauteen, se kirjasta myöskin selvisi. Tai niistä ei ainakaan ollut mainintaa.

[guuguuman]

Sampo Terhon Stalingradin viemärit. Kirja kertoo kahdesta saksalaisveljeksestä, jotka liittyvät ...puolueeseen 20-luvun lopulla ja pääsevät seuraamaan puolueen nousua ja tietä kohti maailmansotaa. Veljekset ovat henkilöhahmoina aika viitteelliset ja kirja onkin enemmän elävää historiankuvaa ...en pyrkimyksestä kohti valtaa. Kirja on aikamoinen järkäle, yli 900 sivua ja tällä hetkellä minulla takana on n.300 ja aika mukaansatempaava se tähän asti on ollut. On tietysti mahdoton olla näkemättä kirjan (ja historian) tapahtumissa tiettyjä yhtymäkohtia nykyaikaan.

[Timppa-T]

Tällä hetkellä menossa Lauri Hokkasen teos: Kommunismin teloitettu unelma Seppo Toiviaisen elämä ja tragedia.

Kirja on siis elämänkerta toverista, älyköstä, ja hienosta miehestä, Seppo Toiviaisesta.

[joey_t]

Tällä hetkellä menossa Lauri Hokkasen teos: Kommunismin teloitettu unelma Seppo Toiviaisen elämä ja tragedia.

Kirja on siis elämänkerta toverista, älyköstä, ja hienosta miehestä, Seppo Toiviaisesta.

Kerrotaanko siinä minkälaisia menestystarinoita kommunismin avulla on saavutettu?

Oman puutteellisen käsitykseni mukaan kaikki saavutettu on vahvaa miinusmerkkiä. Kommunismi ei toiminut Venäjällä, sen sijaan sen vähintäänkin osaseurauksena maan demokratia on tilassa jota voisi kutsua katastrofiksi, aivan kuten kommunismin ja sen nykyversion vihervasemmistolaisuudenkin kohdalla on.

Mutta kai siitä edes joskus on seurannut jotakin hyvää. Laitapas tuohon alle iloksemme listausta kommunismin positiivisista seurauksista ...

ModEdit: Turhat provot pois

[Meeme]

Vankina Thaimaassa

[RobertLey]

Luin Paavo Rintalan "Kesäkuu 44" sekä "Sotilaiden äänet" ensi kerran jo teini-iässä mutta luin ne eilen uudestaan (Isävainaan peruja kirjahyllystä, on niissä erään haavoittuneen sukulaismiehenkin pätkä mutta koskee lähinnä Talia sitten vähän myöhemmin, kesäkuun puolenvälin jälkeen 1944, paljoa ei Rintala harvapuheisesta hämäläismiehestä irti saanut...)
Mutta 9.6.1944 se helvetti repesi. Kyllä Rintala entisenä teologian ylioppilaana termit tiesi ja osasi löytää oikeat sitaatit; "Sanalla sanoen, se on kauttaaltaan kamala tienoo, jossa ei yhtään järjestystä ole." - John Bunyan: "Kristityn vaellus'

Lyhyitä muistumia aina rykmentinkomentajien katkelmista rivimiehiin.

"Se repäisi äänivallin kerralla rikki ja heitti kaiken metelin täynnä sirpaleita, hiekkapölyä, kantoja ja kuraa meidän päällemme. Se jäi meidän korviimne ja aivoihimme. Muistan sen elämäni loppuun saakka.
Olin upseerikokelas.
Kun minä viikkoa myöhemmin, kesäkuun 16. päivän vastaisena yönä heräsin leikkauksen ja nukutuksen jälkeen sotasairaalan vuoteessa ilmapommitukseen, minä vasta silloin huusin ääneen.
Luulin olevani Valkeasaaressa."

Bunyanin sitaattiin sopii myös erään keskipohjalaisen rivimiehen muisto; "Kun maailmanloppu tuloo, sen erellä on hiljaisuus."

[joey_t]

Olen kuunnellut pari Ari Paulowin Jesse Hackman-dekkaria. Hackman on oululainen versio Turun Jussi Vareksesta. Baarielämää ja kauniita naisia. Kempeleläisellä Paulowilla on hyvä paikallistuntemus sekä mielikuvitus plus siihen päälle kuljettaa tarinaa mielenkiintoisella tavalla. Kirjojen ihmiset ovat tällaisia kadun miehiä ja naisia ja mielipiteet sen mukaisia. Jos olet herkkä närkästymään mielipiteistä niin Ari Paulow ei ole hyvä valinta. Muussa tapauksessa kyllä.

[joey_t]

Tex Willereitä. Olen hankkinut pari Texiä joita en ole ehtinyt lukemaan mutta tänään otin käsiini.

Eka on Maxi Tex sarjaa oleva sarjis nimeltä Neljä kostajaa. Claudio Rizzin kirjoittama ja kuvituksesta vastaa Giampiero Castertano. Kertoo neljästä konfederaatio-upseerista jotka joutuivat sisällissodan jälkeen vankilaan jossa unionin vankilanjohtaja rääkkäsi ja kidutti julmasti vankeja. Tarinan alkuvaiheessa kyseinen nelikko kävi tappamassa raakalla tavalla kyseisen vankilanjohtajan. Tex Willer ja Kit Carson lähtevät jahtaamaan noita neljää kostajaa. Jälki on tuttua: pihvit, paistetut perunat sekä olut maistuvat kaksikolle ja herjanheitolla on oma vahva sijansa. Tässä tapauksessa uhri-syyllinen asetelma ei ole täysin mustavalkoinen joten asiaa punnitaan myös moraaliselta kannalta.

Kun sain tuon luettua aloin lukemaan Tex Willer suuralbumia Texasin kunnian tähden, teksti Boselli, kuvitus Dotti. Tämä on mulla vielä kesken mutta ainakin alkuosiltaan on Texin ja Kit Carsonin muisteluita uskolliselle kuulijalle Kit Willerille. Ai että nämä on mielenkiintoisia sarjiksia jossa oppii myös vähäsen Pohjois-Amerikan historiaa ja maantiedettä.

Lukisinko uudelleen: kyllä.