Heissan, ajattelinpa tähän kohtaan laittaa myös mahdollisia muita kannustaakseen kirjallista dokumentaatiota aiheeseen "miten minusta kasvoi minä, kokonaisena, ehjänä aikuisena naisena elämään sellaisen todellisuuden kanssa mikä on minulle kaikkein luonteeomaisinta". Kaikkien tragikoomisten ja surkuhupaisten koheltamissarjojenkin kautta itseoppimisen siivittämänä. :'D Ja tuoden jotain positiivisemmankin kuuloista vivahdetta ja väriloistoa tähän ainaisen ah-niin tylsään ja puuduttavaan keskusteluosioon nimeltä trans, joka on asioista eri mieltä olevien kesken synnyttänyt yhtä jos toista erimielisyyttä, mutta ne jääköön tuonnemmaksi ja kaikille annettakoon anteeksi tällä omalla sanaisella synninpäästöllään vai miksikä tätä kutsuttiinkaan... ❤️💋
En nyt jaksa mitään kovin romaanipainotteista ja tuhatsivuista juniokuvioitaan tähän askarrella, vaan ennemminkin toivon omin tiivistetyin sanoin ja selkiytynein ajatuksin voivani ilmaista kerronnallista elämäntarinaani tässä ja sitä myötä kannustaa muitakin jaksamaan elämässä tutkiskellen itseään ja luottaakseen itseensä, koska kaiken lähtökohtahan elävässä elämässä nimenomaan on juuri se, että itse me täällä kaikkein eniten halutaan itsemme kanssa tulla toimeen eli oman itsensä näkeminen arvokkaana, ainutlaatuisena, kauniina ja ihanana naisena on todellakin enemmänkin kuin vain sallittua ja kyllä, koskee myös niin sanottuja epäilijöitäkin, että tälle asialle nimenomaan voidaan tehdä jotain ja luovia mielikuvitustaan ja tervettä realistisuutta kunnioittaen, ja että sen tekemisen meiningin pitää lähteä jokaiselta itseltään oman kortensa kekoon kantaen ja vieläpä ilman, että se pelkäksi meinaamiseksi tosiaan jäisi...
Itse olen syntynyt Stadiin, siis syntyperäinen Stadin friidu, jos näin voi sanoa. Vartuin peruskoulu- ja lukioaikani kuitenkin jossakin ihan muualla kuin mitä sivistynyt silmä toivoa saattaisi - keskellä Etelä-Pohjanmaata ja keskellä Lapuaa, jossa asenteet ja tiedot itsensä tutkimiselle olivat täysin pimennossa minulta aluksi kunnes halusin kasvaa aikuiseksi ja alkaa itse ottamaan asioista selvää kantaen täyden vastuun omasta kallisarvoisesta elämästäni, eli niin sanotusti olen kasvanut Pohjanmaan kautta. Kyllähän se Siperiakin toki juu opettaa, kuten myös Pohjanmaan kautta kasvaminen. Siellä tutustuin pikkuhiljaa itseeni, opettelin kasvamaan aikuiseksi ja tunnistamaan itsessäni olevia asioita kaikin eri puolin voidakseni elää täysipainotteista elämää juuri omannäköisenä ja omana sädehtiväisen kauniina itsenäni parhaimmillaan, ja niinpä minulla on ilo voida juuri nyt kirjoittaa tätä elämäntarina-nimitystä teille, jotka mietitte, millaista tämä elämä on kaikessa realistisuudessaan ja raadollisuudessaankin silti meille antoisaa hyvää kokemuksiemme kautta opettaen. ❤️
Olen jo lapsesta asti opetellut ja tietystä vaiheesta lähtien halunnutkin opetella tulemaan toimeen sellaisen asian kanssa kuin oma äiti, joka kuuluu ties mihinkä helluntailaiseen aatemaailmaan kuulukoon ja pitäköönkin omana tietonaan sitä muille tuputtamatta, jos jotain oppimiskokemusta haluaa elämässään vielä vanhoilla päivillään vaalia.
Pikkuhiljaa kasvoin ja havaitsin, että tämä keho, joka minulle oli syntymässä annettu, ei todella ollutkaan se keho, jonka mukaan tätä elämää pitäisi vain ja ainoastaan rakastaen ja luovien sekä itseensä uskoen vaalia. Niinpä hakeuduin korjausprosessiin ensin tutkimusjaksolle, sitten myöhemmin hormonihoitoihin ja lopulta juridisen sukupuolen vahvistamiseen juuri tällaisena uniikkina ja hyväsydämisellä noitanaisena kuin mitä nyt satun jo ihan luonnostanikin olemaan.
Joten tässä sitä nyt ollaan, valmiina antamaan omalle äidillenikin menneet pojittelut anteeksi ja taka-alalle, jos huomion keskipisteenä on oma rakas ja kallisarvoinen lahja nimeltä elämä, jonka kukiin saa elämässään kerran ja siis tosiaan vain yhden ainutlaatuisen kerran kokea kaikessa värimaailmassaan ja kukkaloistossaan tai harmaan viidelläkymmenellä eri värisävyä, miten sen nyt kukin ottakoon...
Ai niin... Tekevälle on sattunut ja tapahtunut ties minkämoista dramatiikkaa omassa siviilielämässään, mutta ne kokemukset ovat opettaneet minua kasvamaan ihmisenä vastuuntuntoiseksi ja suoraselkäiseksi naiseksi, jota saan hyvillä mielin ja hyvällä omallatunnolla tässä nyt niin itsellenikin kuin myös teille muille olla olemalla nimenomaan sitä mitä olen eli oma itseni ja kaunis, arvokas, mielipiteitä omaava ja uniikimpi sellainen ja uusine hyväntahtoisine kujeineen...
Elämän lankaa voidaan pitää omissa käsissämme, tai antaa muiden pitää omissa käsissään, ja se valinta meidän jokaisen ihmisyksilön täytyy osata tehdä omalla kohdallaan, aivan niin kuin minäkin olen elämänkokemusten saatossa opettelemalla oppinut pitämään elämääni omissa ja kauniissa käsissäni ja juuri nyt se tuntuu olevan minulla kutakuinkin hallinnassa tietyllä sopisointuisuudellaan ja sopusuhtaisuudellaan. ❤️
Huonoon seuraan ajautuminen kohtalokkain virhein saattaa joillakin ihmisillä olla se mitä heidän täytyy elämässään voida kokea saadakseen siitä huonosta seurasta tarpeekseen ja halutessaan kokea jonkinlaista kokemuksen kasvattamaa ja ehjempää maailmankuvaa, niin kuin tällä sattuneella valioyksilöllä on omassa elämässään lottovoitontahtoisesti sattunut käymään. Kohti uljaampaa uraa ja menestystä, sillä menestyä voi sellainen, joka on riittävän vilpitön sanoissaan itseään kohtaan ja sellainen optimistinen maailmankuvamainen asenne kaikkea ympärillä olevaa kohtaan. Ja muiden puheet jääköön lannistamatta omaa mieltäni, sillä minä sanelen säännöt kauneimmat tälle iki-ihanalle elämälleni... Ja pikku vinkkinä elämästä oppimisen kautta kompuroiville, että välttäkää jos mahdollista, viimeiseen asti niitä elämänsä suhteen luovuttajia eli toisin sanoen päihteitä käyttäviä, epäempaattisia, sosiopaattisen narsistisia sun muita luonnevikaisia psykopaatteja, jos vain suinkin omaa tarpeeksi taiteellista silmää omalla ja surullisen kuuluisalla näköaistimuksellaan ennaltaehkäistä, karsia ja suodattaa pois sellaiset ikävämmät tapaukset, itse ilkimykset ja arvon Herra Känniääliöt, joiden seuraa en jää kaipaamaan ja jota itseään arvostava, hyväksyvä, rakastava ja kunnioittava ihminen ei välttämättä muutenkaan kaipaa vierelleen ilonpilaajiksi, ettäs tiedätte.
Kerrassaan ihanaa ja samalla ainutlaatuisen uskomatonta mutta kuitenkin totta, saada jakaa tätä ainutlaatuista elämääni teidän kaikkien muidenkin kanssa ja ihastella kiitollisin mielin, mitä elämänkokemus on minulle opettanut. Se opetti ainakin sen, ettei sitä välttämättä mitenkään opi peruskoulun tunneilla kynä sauhuten opettajan opettamien diagrammiensa ja havaintoesitystensä ääressä.
Ja ennen kaikkea yksi suurimmista kiitoksistani paitsi itseäni kohtaan, kuuluu myös eräälle toiselle jo lapsesta saakka empaattisena ja välittävällä asenteella toimivalle ja hyväsydämistä elämisen esimerkkiä näyttäneelle osapuolelle nimelta oma isäni, rakas faija. Faija, joka tuki ja näytti seurassaan minulle tien siihen, miten itseänsä voi tutkailla, itseensä voi tutustua ja itsensä kanssa elettävän todellisuuden voi elää todeksi. <3 Harmi vain, kun rakas faija ei enää fyysisessä olomuodossaan olekaan mukana kuvioissa mutta silti hänen sydämensä ja henkinen opetus ja ihanat lapsuudenmuistot säilyvät mielessäni vaalien niitä asiaankuuluvan arvokkaina ja opettavaisina muistoina, sillä toisin sanoen faijani elää. Hän elää sydämessäni on siellä aina. Rakas isäni, johon saatoin tukeutua tuon tuostakin oman äitini käydessään kyllin haastavaksi käytökseltään ja olemukseltaan... Valitettavasti kaikki eivät saa sitä kaunista ja sopusointuista lapsuutta ja nuoruutta mitä olisivat jossakin kosteammassa päiväunessaan toivoneet, mutta sitäkin arvokkaampaa on huomata elämänkokemusten kartoittamien hyötysuhteiden summa - minä saan juuri ja edelleenkin tässä hetkessä olla minä, ja saan olla sitä juuri niin uniikisti ja omalla kreisillä tavallaan, vaikka ne tavat menisivätkin aivan jossakin muualla kuin Strömsön puutarhassa, mutta ihmisiksi on taidettu kasvaa sitäkin enemmän ja välittävämmällä asenteella...
Nimittäin rakastan aidosti itseäni ja olen nykyiseen elämääni hyvin tyytyväinen. Minulla on oma elinkeino, josta saatavilla tuloilla elätän tätä omaa elämääni ottaen samalla täyden vastuun omasta elämästäni ja luovuttamatta sitä vastuuta enää tänä päivänä kenellekään muulle. Suoraansanoen ihanaa ja herttaisen käsinkosketeltavan kaunista ja upeaa saada nykyisessä elämässään hohtaa. <3 Lisäksi minulla on nykyisessä elämässäni rakas naispuolinen elämän- ja sielunkumppani, joka on kaikkea muuta kuin cis-hetero-normatiivinen vai miten tääkin nyt lausutaan, trans siis taustaltaan hänkin. Yhdessä toinen toisiimme luottaen ja uskoen voimme hyväntuulisuudella ja hyväntahtoisilla eleillä astella kohti entistä nousujohteisempaa elämää ja uusia uljaita oman elämäni urapolkuja, mitä tämänkin neronleimaus sitten pitääkään sisällään... ❤️ Psykologia ja niin oman itsensä kuin muidenkin ihmisten henkis-mentaalinen auttaminen, tukeminen ja kiinnostus omaa itseäni kohtaan on sellainen asia, jota en suoraansanoen voi jättää kokematta akateemisemman opiskelun merkeissä, jos siihen näyttäisi olevan ainakin jonkin verran loogista hahmottelukykyä omaavaa ja kielitaitoista päätä, ripauksen siemen uskoa ja luottamus omaan tekemiseen ja olemiseen tällaisena kuin mitä nyt saan olla, ihanan ainutlaatuisen kauniina ja itseni silmissä arvokkaana yksilöllä, jolla on persoona, jolla on menneisyys ties mitä suurta ihmissuhdedraamaa sisällään aiemmin pitäneenä, mutta niistä menneistä on tosiaan kaikeksi helpotuksen huojennuksen huokaistuksi vihdoinkin kantapään kautta saatu perstuntuma ja koulutus oman ja kallisarvoisen elämänsä elämistä lahjaakkuudella ja luovalla potentiaalilla niin itseään kuin teitä muitakin kanssaeläjiään kohtaan suhtautuen. Ja se koulutus on nimeltään elämän kova koulu kaikessa raadollisuudessaan ja jota ei välttämättä peruskoulussa suoranaisesti opeteta vaan se pitää itse oppia kovemmankin kantapään kautta niiden, joiden sen pitää oppia, ja minä olen oppinut ja Luojalle siitä hyvin kiitollinen, että minä saan olla minä välittäen ja huolehtien myös samalla teistä muista kanssaeläjistä niin hyvin kuin mitä omaa pää pysyy mukana ja vauhdissa eli menossa mukana. ❤️
Suoraan sanottuna en ole oikein missään vaiheessa aiemmassa elämässäni tuntenut ja omaavani mitään miehistä käsitystä ja identifoitumista itseeni sellaisena. Löysin itseni aidan ulkopuolelta, aidan joka on täynnä vaaroja, karikkoisia mäkiä. Löysin oman itseni, eheän ja upean minäni ja sen naisen, jonka tiedän sisimmässäni sielujen sopukoissa asuvan kantaen ja kuiskutellen korvaani jokaisesta päivästään kiitollisuutta ja tervettä ylpeyttä kantamisen makua.
Vaikka oman itsensä ja tiensä löytäminen on tuottanut minulle joskus suuriakin haasteita, olkoon tämä toivon mukaan kannustava ja motivoiva tekstini täällä läsnä erityisesti kaikille niille, joilla elämässään on haasteita ja joihin yrittää saada tolkkua elämästä, joka samalla kuitenkin on täysin arvoitus ja mysteeri - ja siksikin niin suloisen ihana ja käsinkosketeltava kaikessa nautinnollisuudessaan ja henkisessä tasapainoisuudessaan. Toivon kovasti tsemppiä muille ja yhdessä me toinen toistemme vertaistuella tai muulla tuella nyt vain satutaan pärjäämään paremmin kuin tallustaen yksin pimeällä, jossa ne satukirjojen möröt, demonit ja antisankarilliset olennot odottavat viimeistä pääsyään koittaa pilata ihana jälleenrakennettu elämäni tavalla ja toisella, mutta kas kummaa, kun tätä oman elämäni käsikirjoitustani silmäilen. Eipäs päässeetkään ketkään pilaamaan parhaimpia bileitä ja siitä aidosti sekä terveellä tavalla ylpeä, ja kiitollisuuteni itse elämää kohtaan uhkuu välillä sanattomassa muodossaankin viestien omaan elämäänsä uskomista ja suhtautumista itseensä arvokkaana ja kauniina oman tiensä kulkijana ja oman polkunsa raivaajana.
Olen siis Luojan kiitollinen kaikkeen tähän ja toivottelen mitä erinomaisempia bileiden jatkoja myös teille muillekin eli toteamalla kannustavasti tähän loppuun, että uskokaamme itseemme ja toinen toistemme tukemiseen kaikilla niillä lahjoilla, joita oma ja kallisarvoisen pumppaava sydämemme kykenee itse kullekin meistä tarjoamaan. Se voi tarjota pelastumista mystisyydessään ja kohtalokkaita virheitä kantapään kautta. Siitäkin huolimatta tämä on vain elämää, ei sen enempää ja koittakaamme ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää... :'D Minäkin olen yrittänyt ymmärtää elämääni tällaisena omanlaisena huorana mielenkiinnon kohteineen, ja nykyään onneksi ymmärränkin ilman että se jäisi vain johonkin yrittämisen asteelle, sillä tämä on rakkaudellista sielujen sopukoista ilmenevää toimintaa kaikessa autenttisuudessaan, ja menestyjätkään eivät loppujen lopuksi halua ainoastaan yrittämisen asteelle jättää asioita vaan liiketoiminnallisesta näkökulmastaan he todella haluavat menestyä, pitää päänsä lumimyräkänkin aikana pystyssä ja seisoa omilla jaloillaan, jossa on sitä ihastelemistaan itse kullakin Wink Wink, sillä muut eivät välttämättä osaa ottaa vastuuta omasta puolestanne, jollette sitä ryhtiliikettä ihan itse ja suoraselkäisellä asenteellanne ihan vapaaehtoisesti ja luovuudesta saati rakkaudesta nauttivina elinluomuksinaan tee... ❤️
Tässä minä saan yhä olla pystyssä ja palvelemassa niin itseäni kuin teitä muitakin ja kantaen tietynlaista ammattiylpeyttä, vaikkei tämä lapsuudenhaave ollutkaan eikä varmasti välttämättä kovin monella muullakaan itsensä elättämisen kautta painivilla yksilöillä, ellei nyt satu silleen terveellä tavalla olemaan niin sanotusti vinksahtanut päästään, mutta sille minä aidosti nauran ja hymyilen. Itselleni siis… ❤️
Pusuja kaikkien ihaniin unelmiin, jota voi elää todeksi ja uskokaa itseenne sen suhteen, miten rajoittamaton voimavara voitte olla niin itsellemme kuin toinen toisiamme kohtaan - tässä ja nyt vaikkapa aamenet siihen päälle kauniisti koristellen somasti laitettuna... ❤️
Tsemppiä ja koittakaa jaksaa mitä nyt kukin ikinä teettekin ja tehkää sen täydesti ja asenteella nimeltä henkinen selkäranka ja periksiantamattomuus uutta ja uljaampaa elämisen riemua kohtaan! <3 Se tie voi olla kaltoinkohtelevaa, mutta sitäkin jalompaa ja rakastavampaa sekä rakkaudellisempaa olemista elämisen vilpittömässä ilossa.
Rakkain toukokuisin halauksin ja suudelmin,
Se itse ylpeydellään kehonsa ja sielunsa kantava ja muita henkisesti niin ylä- kuin alamäissäkin tukeva ja omassa elämässään kompuroinut ja sitä kautta aikuiseksi kasvamalla itseoppinut Johanna <3
En nyt jaksa mitään kovin romaanipainotteista ja tuhatsivuista juniokuvioitaan tähän askarrella, vaan ennemminkin toivon omin tiivistetyin sanoin ja selkiytynein ajatuksin voivani ilmaista kerronnallista elämäntarinaani tässä ja sitä myötä kannustaa muitakin jaksamaan elämässä tutkiskellen itseään ja luottaakseen itseensä, koska kaiken lähtökohtahan elävässä elämässä nimenomaan on juuri se, että itse me täällä kaikkein eniten halutaan itsemme kanssa tulla toimeen eli oman itsensä näkeminen arvokkaana, ainutlaatuisena, kauniina ja ihanana naisena on todellakin enemmänkin kuin vain sallittua ja kyllä, koskee myös niin sanottuja epäilijöitäkin, että tälle asialle nimenomaan voidaan tehdä jotain ja luovia mielikuvitustaan ja tervettä realistisuutta kunnioittaen, ja että sen tekemisen meiningin pitää lähteä jokaiselta itseltään oman kortensa kekoon kantaen ja vieläpä ilman, että se pelkäksi meinaamiseksi tosiaan jäisi...
Itse olen syntynyt Stadiin, siis syntyperäinen Stadin friidu, jos näin voi sanoa. Vartuin peruskoulu- ja lukioaikani kuitenkin jossakin ihan muualla kuin mitä sivistynyt silmä toivoa saattaisi - keskellä Etelä-Pohjanmaata ja keskellä Lapuaa, jossa asenteet ja tiedot itsensä tutkimiselle olivat täysin pimennossa minulta aluksi kunnes halusin kasvaa aikuiseksi ja alkaa itse ottamaan asioista selvää kantaen täyden vastuun omasta kallisarvoisesta elämästäni, eli niin sanotusti olen kasvanut Pohjanmaan kautta. Kyllähän se Siperiakin toki juu opettaa, kuten myös Pohjanmaan kautta kasvaminen. Siellä tutustuin pikkuhiljaa itseeni, opettelin kasvamaan aikuiseksi ja tunnistamaan itsessäni olevia asioita kaikin eri puolin voidakseni elää täysipainotteista elämää juuri omannäköisenä ja omana sädehtiväisen kauniina itsenäni parhaimmillaan, ja niinpä minulla on ilo voida juuri nyt kirjoittaa tätä elämäntarina-nimitystä teille, jotka mietitte, millaista tämä elämä on kaikessa realistisuudessaan ja raadollisuudessaankin silti meille antoisaa hyvää kokemuksiemme kautta opettaen. ❤️
Olen jo lapsesta asti opetellut ja tietystä vaiheesta lähtien halunnutkin opetella tulemaan toimeen sellaisen asian kanssa kuin oma äiti, joka kuuluu ties mihinkä helluntailaiseen aatemaailmaan kuulukoon ja pitäköönkin omana tietonaan sitä muille tuputtamatta, jos jotain oppimiskokemusta haluaa elämässään vielä vanhoilla päivillään vaalia.
Pikkuhiljaa kasvoin ja havaitsin, että tämä keho, joka minulle oli syntymässä annettu, ei todella ollutkaan se keho, jonka mukaan tätä elämää pitäisi vain ja ainoastaan rakastaen ja luovien sekä itseensä uskoen vaalia. Niinpä hakeuduin korjausprosessiin ensin tutkimusjaksolle, sitten myöhemmin hormonihoitoihin ja lopulta juridisen sukupuolen vahvistamiseen juuri tällaisena uniikkina ja hyväsydämisellä noitanaisena kuin mitä nyt satun jo ihan luonnostanikin olemaan.
Joten tässä sitä nyt ollaan, valmiina antamaan omalle äidillenikin menneet pojittelut anteeksi ja taka-alalle, jos huomion keskipisteenä on oma rakas ja kallisarvoinen lahja nimeltä elämä, jonka kukiin saa elämässään kerran ja siis tosiaan vain yhden ainutlaatuisen kerran kokea kaikessa värimaailmassaan ja kukkaloistossaan tai harmaan viidelläkymmenellä eri värisävyä, miten sen nyt kukin ottakoon...
Ai niin... Tekevälle on sattunut ja tapahtunut ties minkämoista dramatiikkaa omassa siviilielämässään, mutta ne kokemukset ovat opettaneet minua kasvamaan ihmisenä vastuuntuntoiseksi ja suoraselkäiseksi naiseksi, jota saan hyvillä mielin ja hyvällä omallatunnolla tässä nyt niin itsellenikin kuin myös teille muille olla olemalla nimenomaan sitä mitä olen eli oma itseni ja kaunis, arvokas, mielipiteitä omaava ja uniikimpi sellainen ja uusine hyväntahtoisine kujeineen...
Elämän lankaa voidaan pitää omissa käsissämme, tai antaa muiden pitää omissa käsissään, ja se valinta meidän jokaisen ihmisyksilön täytyy osata tehdä omalla kohdallaan, aivan niin kuin minäkin olen elämänkokemusten saatossa opettelemalla oppinut pitämään elämääni omissa ja kauniissa käsissäni ja juuri nyt se tuntuu olevan minulla kutakuinkin hallinnassa tietyllä sopisointuisuudellaan ja sopusuhtaisuudellaan. ❤️
Huonoon seuraan ajautuminen kohtalokkain virhein saattaa joillakin ihmisillä olla se mitä heidän täytyy elämässään voida kokea saadakseen siitä huonosta seurasta tarpeekseen ja halutessaan kokea jonkinlaista kokemuksen kasvattamaa ja ehjempää maailmankuvaa, niin kuin tällä sattuneella valioyksilöllä on omassa elämässään lottovoitontahtoisesti sattunut käymään. Kohti uljaampaa uraa ja menestystä, sillä menestyä voi sellainen, joka on riittävän vilpitön sanoissaan itseään kohtaan ja sellainen optimistinen maailmankuvamainen asenne kaikkea ympärillä olevaa kohtaan. Ja muiden puheet jääköön lannistamatta omaa mieltäni, sillä minä sanelen säännöt kauneimmat tälle iki-ihanalle elämälleni... Ja pikku vinkkinä elämästä oppimisen kautta kompuroiville, että välttäkää jos mahdollista, viimeiseen asti niitä elämänsä suhteen luovuttajia eli toisin sanoen päihteitä käyttäviä, epäempaattisia, sosiopaattisen narsistisia sun muita luonnevikaisia psykopaatteja, jos vain suinkin omaa tarpeeksi taiteellista silmää omalla ja surullisen kuuluisalla näköaistimuksellaan ennaltaehkäistä, karsia ja suodattaa pois sellaiset ikävämmät tapaukset, itse ilkimykset ja arvon Herra Känniääliöt, joiden seuraa en jää kaipaamaan ja jota itseään arvostava, hyväksyvä, rakastava ja kunnioittava ihminen ei välttämättä muutenkaan kaipaa vierelleen ilonpilaajiksi, ettäs tiedätte.
Kerrassaan ihanaa ja samalla ainutlaatuisen uskomatonta mutta kuitenkin totta, saada jakaa tätä ainutlaatuista elämääni teidän kaikkien muidenkin kanssa ja ihastella kiitollisin mielin, mitä elämänkokemus on minulle opettanut. Se opetti ainakin sen, ettei sitä välttämättä mitenkään opi peruskoulun tunneilla kynä sauhuten opettajan opettamien diagrammiensa ja havaintoesitystensä ääressä.
Ja ennen kaikkea yksi suurimmista kiitoksistani paitsi itseäni kohtaan, kuuluu myös eräälle toiselle jo lapsesta saakka empaattisena ja välittävällä asenteella toimivalle ja hyväsydämistä elämisen esimerkkiä näyttäneelle osapuolelle nimelta oma isäni, rakas faija. Faija, joka tuki ja näytti seurassaan minulle tien siihen, miten itseänsä voi tutkailla, itseensä voi tutustua ja itsensä kanssa elettävän todellisuuden voi elää todeksi. <3 Harmi vain, kun rakas faija ei enää fyysisessä olomuodossaan olekaan mukana kuvioissa mutta silti hänen sydämensä ja henkinen opetus ja ihanat lapsuudenmuistot säilyvät mielessäni vaalien niitä asiaankuuluvan arvokkaina ja opettavaisina muistoina, sillä toisin sanoen faijani elää. Hän elää sydämessäni on siellä aina. Rakas isäni, johon saatoin tukeutua tuon tuostakin oman äitini käydessään kyllin haastavaksi käytökseltään ja olemukseltaan... Valitettavasti kaikki eivät saa sitä kaunista ja sopusointuista lapsuutta ja nuoruutta mitä olisivat jossakin kosteammassa päiväunessaan toivoneet, mutta sitäkin arvokkaampaa on huomata elämänkokemusten kartoittamien hyötysuhteiden summa - minä saan juuri ja edelleenkin tässä hetkessä olla minä, ja saan olla sitä juuri niin uniikisti ja omalla kreisillä tavallaan, vaikka ne tavat menisivätkin aivan jossakin muualla kuin Strömsön puutarhassa, mutta ihmisiksi on taidettu kasvaa sitäkin enemmän ja välittävämmällä asenteella...
Nimittäin rakastan aidosti itseäni ja olen nykyiseen elämääni hyvin tyytyväinen. Minulla on oma elinkeino, josta saatavilla tuloilla elätän tätä omaa elämääni ottaen samalla täyden vastuun omasta elämästäni ja luovuttamatta sitä vastuuta enää tänä päivänä kenellekään muulle. Suoraansanoen ihanaa ja herttaisen käsinkosketeltavan kaunista ja upeaa saada nykyisessä elämässään hohtaa. <3 Lisäksi minulla on nykyisessä elämässäni rakas naispuolinen elämän- ja sielunkumppani, joka on kaikkea muuta kuin cis-hetero-normatiivinen vai miten tääkin nyt lausutaan, trans siis taustaltaan hänkin. Yhdessä toinen toisiimme luottaen ja uskoen voimme hyväntuulisuudella ja hyväntahtoisilla eleillä astella kohti entistä nousujohteisempaa elämää ja uusia uljaita oman elämäni urapolkuja, mitä tämänkin neronleimaus sitten pitääkään sisällään... ❤️ Psykologia ja niin oman itsensä kuin muidenkin ihmisten henkis-mentaalinen auttaminen, tukeminen ja kiinnostus omaa itseäni kohtaan on sellainen asia, jota en suoraansanoen voi jättää kokematta akateemisemman opiskelun merkeissä, jos siihen näyttäisi olevan ainakin jonkin verran loogista hahmottelukykyä omaavaa ja kielitaitoista päätä, ripauksen siemen uskoa ja luottamus omaan tekemiseen ja olemiseen tällaisena kuin mitä nyt saan olla, ihanan ainutlaatuisen kauniina ja itseni silmissä arvokkaana yksilöllä, jolla on persoona, jolla on menneisyys ties mitä suurta ihmissuhdedraamaa sisällään aiemmin pitäneenä, mutta niistä menneistä on tosiaan kaikeksi helpotuksen huojennuksen huokaistuksi vihdoinkin kantapään kautta saatu perstuntuma ja koulutus oman ja kallisarvoisen elämänsä elämistä lahjaakkuudella ja luovalla potentiaalilla niin itseään kuin teitä muitakin kanssaeläjiään kohtaan suhtautuen. Ja se koulutus on nimeltään elämän kova koulu kaikessa raadollisuudessaan ja jota ei välttämättä peruskoulussa suoranaisesti opeteta vaan se pitää itse oppia kovemmankin kantapään kautta niiden, joiden sen pitää oppia, ja minä olen oppinut ja Luojalle siitä hyvin kiitollinen, että minä saan olla minä välittäen ja huolehtien myös samalla teistä muista kanssaeläjistä niin hyvin kuin mitä omaa pää pysyy mukana ja vauhdissa eli menossa mukana. ❤️
Suoraan sanottuna en ole oikein missään vaiheessa aiemmassa elämässäni tuntenut ja omaavani mitään miehistä käsitystä ja identifoitumista itseeni sellaisena. Löysin itseni aidan ulkopuolelta, aidan joka on täynnä vaaroja, karikkoisia mäkiä. Löysin oman itseni, eheän ja upean minäni ja sen naisen, jonka tiedän sisimmässäni sielujen sopukoissa asuvan kantaen ja kuiskutellen korvaani jokaisesta päivästään kiitollisuutta ja tervettä ylpeyttä kantamisen makua.
Vaikka oman itsensä ja tiensä löytäminen on tuottanut minulle joskus suuriakin haasteita, olkoon tämä toivon mukaan kannustava ja motivoiva tekstini täällä läsnä erityisesti kaikille niille, joilla elämässään on haasteita ja joihin yrittää saada tolkkua elämästä, joka samalla kuitenkin on täysin arvoitus ja mysteeri - ja siksikin niin suloisen ihana ja käsinkosketeltava kaikessa nautinnollisuudessaan ja henkisessä tasapainoisuudessaan. Toivon kovasti tsemppiä muille ja yhdessä me toinen toistemme vertaistuella tai muulla tuella nyt vain satutaan pärjäämään paremmin kuin tallustaen yksin pimeällä, jossa ne satukirjojen möröt, demonit ja antisankarilliset olennot odottavat viimeistä pääsyään koittaa pilata ihana jälleenrakennettu elämäni tavalla ja toisella, mutta kas kummaa, kun tätä oman elämäni käsikirjoitustani silmäilen. Eipäs päässeetkään ketkään pilaamaan parhaimpia bileitä ja siitä aidosti sekä terveellä tavalla ylpeä, ja kiitollisuuteni itse elämää kohtaan uhkuu välillä sanattomassa muodossaankin viestien omaan elämäänsä uskomista ja suhtautumista itseensä arvokkaana ja kauniina oman tiensä kulkijana ja oman polkunsa raivaajana.
Olen siis Luojan kiitollinen kaikkeen tähän ja toivottelen mitä erinomaisempia bileiden jatkoja myös teille muillekin eli toteamalla kannustavasti tähän loppuun, että uskokaamme itseemme ja toinen toistemme tukemiseen kaikilla niillä lahjoilla, joita oma ja kallisarvoisen pumppaava sydämemme kykenee itse kullekin meistä tarjoamaan. Se voi tarjota pelastumista mystisyydessään ja kohtalokkaita virheitä kantapään kautta. Siitäkin huolimatta tämä on vain elämää, ei sen enempää ja koittakaamme ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää... :'D Minäkin olen yrittänyt ymmärtää elämääni tällaisena omanlaisena huorana mielenkiinnon kohteineen, ja nykyään onneksi ymmärränkin ilman että se jäisi vain johonkin yrittämisen asteelle, sillä tämä on rakkaudellista sielujen sopukoista ilmenevää toimintaa kaikessa autenttisuudessaan, ja menestyjätkään eivät loppujen lopuksi halua ainoastaan yrittämisen asteelle jättää asioita vaan liiketoiminnallisesta näkökulmastaan he todella haluavat menestyä, pitää päänsä lumimyräkänkin aikana pystyssä ja seisoa omilla jaloillaan, jossa on sitä ihastelemistaan itse kullakin Wink Wink, sillä muut eivät välttämättä osaa ottaa vastuuta omasta puolestanne, jollette sitä ryhtiliikettä ihan itse ja suoraselkäisellä asenteellanne ihan vapaaehtoisesti ja luovuudesta saati rakkaudesta nauttivina elinluomuksinaan tee... ❤️
Tässä minä saan yhä olla pystyssä ja palvelemassa niin itseäni kuin teitä muitakin ja kantaen tietynlaista ammattiylpeyttä, vaikkei tämä lapsuudenhaave ollutkaan eikä varmasti välttämättä kovin monella muullakaan itsensä elättämisen kautta painivilla yksilöillä, ellei nyt satu silleen terveellä tavalla olemaan niin sanotusti vinksahtanut päästään, mutta sille minä aidosti nauran ja hymyilen. Itselleni siis… ❤️
Pusuja kaikkien ihaniin unelmiin, jota voi elää todeksi ja uskokaa itseenne sen suhteen, miten rajoittamaton voimavara voitte olla niin itsellemme kuin toinen toisiamme kohtaan - tässä ja nyt vaikkapa aamenet siihen päälle kauniisti koristellen somasti laitettuna... ❤️
Tsemppiä ja koittakaa jaksaa mitä nyt kukin ikinä teettekin ja tehkää sen täydesti ja asenteella nimeltä henkinen selkäranka ja periksiantamattomuus uutta ja uljaampaa elämisen riemua kohtaan! <3 Se tie voi olla kaltoinkohtelevaa, mutta sitäkin jalompaa ja rakastavampaa sekä rakkaudellisempaa olemista elämisen vilpittömässä ilossa.
Rakkain toukokuisin halauksin ja suudelmin,
Se itse ylpeydellään kehonsa ja sielunsa kantava ja muita henkisesti niin ylä- kuin alamäissäkin tukeva ja omassa elämässään kompuroinut ja sitä kautta aikuiseksi kasvamalla itseoppinut Johanna <3