^^Typerää se oli siltä tyypiltä, mutta ”pari” vuotta tämän harrastuksen parissa on opettanut että kuten tuolla aiemmin todettiin hienosti, että ole luotettava ja kunnioittava mutta samaan hengen vetoon jatkan että älä luota liikaa muihin ja pidä pidä huoli yksityisyydestäsi.
Juuri näin.
Alkutilanne jäänyt suurilta osin epäselväksi, mutta selväksi kävi, ettei tuleva aviopuoliso tiennyt hupsuttelusta. Tilannetta miettiessäni...
1) Kertoisinko veljelleni, että tuleva puolisosi on pt. Ihan varmasti, velipoika on aika nopea liikkeissään, saattaisi tulla rumaa jälkeä jos joku vastaantulija siitä menisi huutelemaan.
2) Kertoisinko pojalleni. Ihan varmasti.
3) Kertoisinko parhaalle kaverilleni. Hyvin suurella todennäköisyydellä.
4) Tuntemattomalle vastaantulijalle tai kylän kusipäälle, no en varmasti.
Kaikille varmaankin löytyy liukukytkimellä kohta, jossa suu aukenisi, en usko teinimäiseen mustavalkoisuuteen tässä asiassa, vaan menisin vähimmän haitan periaatteella.
Aloitustekstin epäselvyyden takia en pysty asettamaan omaa kytkintäni kohdalleen kovin tarkasti. Epäselväksi jäi, jatkuiko maksuseksi edelleen häiden alla, jatkuiko ylipäätään parisuhteen aikana vai oliko se loppunut aikaisemmin. Nyanssit liikuttaa minun kytkintäni.
Tietämättä kertojan motiivia, en pysty kovin raskaasti tuomitsemaan ainakaan kohdissa 1-3. Lähtökohtaisesti kuitenkin olen sitä mieltä, että vain omista tekemisistä on soveliasta puhua. Vanha viidakon sanonta: Snitches get stitches.