Sortsikelit ja yhä lämpenee! ☀️
Uutiset:
Tämä tapahtui eilen, mutta menköön.
Töissä tauolla huomasin kun viereinen jäätelökioski avasi ovensa iltapäivällä. Niinpä suuntasin ripein askelin luukulle.
Tiskin takana oli nuori ja kovin epävarman oloinen tyttö. Tilasin yhden vadelma-lakritsi pallon aitoon vohveliin. Huomasin heti, että taitaa olla eka työpäivä kun niin hapuilevin ottein ja tärisevin käsin hän alkoi suorittaa annettua tehtävää. Odotin tietenkin rauhassa kun ei ollut kiirettä mihinkään. Pitkän tuherruksen jälkeen pallo oli vohvelissa onnistuneesti.
Kassakoneen käytössäkin oli hapuilua kun maksoin kolikoilla enkä ehkä hänelle helpommalla korttimaksulla. Tässä kohden tyttö pyysi anteeksi haparointiaan sanoen, että tämä on hänen ensimmäinen työpäivä ja minä ensimmäinen asiakas. Tähän vastasin hyväntuulisesti, että ei se mitään, jokaisella meistä on ollut se ensimmäinen työpäivä joskus. Jatkoin vielä, että parempi tehdä hitaasti hyvää jälkeä kuin hätiköiden huonoa. Ja voi pojat sitä hymyä jonka sain vastineeksi sanoistani! Sillä olisi sulattanut jäävuoria. Se hymy tuli niin suoraan sydämestä, että itseänikin hymyilyttää edelleen.
Uskon, että hänellekin jäi hyvä mieli tästä kohtaamisestamme. Verrattuna siihen jos eka asiakas olisi sättinyt hitaudesta.
Tulipa pitkä teksti, mutta tämä tapahtuma ilahdutti niin kovin.