Tänään oli mun suuri päivä, elämäni eka piiskaus ja neulotus. Ollut jo toista kuukautta haaveena, mutta jäljet olleet este. Muutama päivä sitten soitin Katalle, omalle Dommelle ja kerroin, että nyt olisi sitten piiskauksen aika.
Kuulin hänen äänensä madaltuvan ”nytkö olet valmis ?” Vastasin kyllä. Hänen äänessään kalskahti jotain metallista ”Hyvä, milloin haluat session?”
Ääni hiukan nostatti kiveksiäni ja kiersi alavatsaa, mutta sanoin rauhallisesti ”Ensi lauantaina valtiatar”. Tämä piristi häntä ”Hyvä, hyvä, jo niin pian”.
Sovittiin session yksityiskohdista jotain, neulottamisesta puhuttiin pitkään. Sanottiin heipat ja jäin odottamaan tuomiotani.
Tänään ennen puolta päivää kävelin valtasalille jännittyneenä ja hyvin mielin kumminkin. Valtiatar lähetti viestin, että toisinko hänelle keskipaahtoisen kahvin maidolla, vastasin että tuon tietenkin.
Menin ärrälle, otin kahvin ja maksaessasi sanoin myyjälle, että vien tämän valtiattarelleni. Se ei äijää kiinnostanut, ei edes vastannut mitään😂
Waltasalilla halasimme ja ojensin kahvin Katalle. Riisuin jännittyneenä vaatteeni ja polvistuin sekasin tuntein hänen eteensä. Ojensin hänelle lahjani, elikkä joskus 80-luvulla haltuuni päätyneen poliisin pampun, n.s. kumipuun oksan tai Nokian nuoriso-ohjaajan, rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Olin teettänyt pampulle lahjakotelon kirjansitojalla ja pakannut koko komeuden mustaan lahjapaperiin kultaisin nauhoin.
Valtiattareni kovin ihastui siihen ja silitteli polvillaan edessään olevaa alamaistaan sanoen niin kauniita sanoja, että kyyneleet nousi silmiini.
Ne kuivui kumminkin äkkiä silmänurkkiin kun Kata nosti minut ylös ja alkoi sitoa käsiäni katosta roikkuviin ketjuihin.
Kata valitsi ja esitteli minulle laajaa arsenaaliaan, jonka sanoi minua varten olevan kaiken esillä. Korvissani alkoi soida Lemonin ”Nainen tummissaan”
-Oon sieltä mistä takaisin ei tulla elämään🎶
~Kun mä lyön niin paluuta ei ole vaniljaan🎶
Sitten alkoi piiskaus, muutama reipas sivallus vihloi persettä mukavasti. Kata kysyi lempeästi ”sattuuko?” Vastasin ”Enemmän kuin luulin”.
”Mmmmm,,, Vai niin” ja lisää piiskaamista, seuraavaksi minut otettiin alas ja hakattiin taka- ja sisäreidet ainakin neljällä eri välineellä, että tietäisin mikä on mukavinta. Katalla varmaan joku aloittelijapaketti valmiina sadistisessa mielessään.
Kun minut oli piesty ja kuvattu niin alkoi siittimen ja kassien neulotus. 48 neulaa niihin meni, enemmän Katan tarkkuuden ja oman kipukynnykseni ansiosta kuin genitaalieni koon.
Nämä oli n.s. pääkohdat sessiossani, tietty neljään tuntiin tehtiin muutakin kivaa tai tuskallista tai kiihottavaa. Sitominen köysillä kattoon, pissaa ja jopa kakkaa tuli vähän maisteltua mukista ja astiasta, kehonlämpöisinä ihan vaan pienet suupalat, että sai suklaan maun suusta pois.
Ihana, ihana sessio. Lämpöä, ystävyyttä, ymmärrystä, hyväksyntää. Myötätuntoista, eleetöntä kuuntelua traumaattisille lapsuus- ja nuoruusmuistoilleni.
Kuristaminen, joka kummallisesti palautti minut koulukodin putkaan, eristykseen parin kaverin kanssa kun kuristettiin aikamme kuluksi toisiltamme taju pois. Se oli outo tunne, ei pelottava kun Kata oli lähellä.
Jään odottamaan seuraavaa sessiotamme, josko Kata silloin kuristaisi minut jonnekin muualle kuin sinne koulukodin eristykseen 🖤
Kuulin hänen äänensä madaltuvan ”nytkö olet valmis ?” Vastasin kyllä. Hänen äänessään kalskahti jotain metallista ”Hyvä, milloin haluat session?”
Ääni hiukan nostatti kiveksiäni ja kiersi alavatsaa, mutta sanoin rauhallisesti ”Ensi lauantaina valtiatar”. Tämä piristi häntä ”Hyvä, hyvä, jo niin pian”.
Sovittiin session yksityiskohdista jotain, neulottamisesta puhuttiin pitkään. Sanottiin heipat ja jäin odottamaan tuomiotani.
Tänään ennen puolta päivää kävelin valtasalille jännittyneenä ja hyvin mielin kumminkin. Valtiatar lähetti viestin, että toisinko hänelle keskipaahtoisen kahvin maidolla, vastasin että tuon tietenkin.
Menin ärrälle, otin kahvin ja maksaessasi sanoin myyjälle, että vien tämän valtiattarelleni. Se ei äijää kiinnostanut, ei edes vastannut mitään😂
Waltasalilla halasimme ja ojensin kahvin Katalle. Riisuin jännittyneenä vaatteeni ja polvistuin sekasin tuntein hänen eteensä. Ojensin hänelle lahjani, elikkä joskus 80-luvulla haltuuni päätyneen poliisin pampun, n.s. kumipuun oksan tai Nokian nuoriso-ohjaajan, rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Olin teettänyt pampulle lahjakotelon kirjansitojalla ja pakannut koko komeuden mustaan lahjapaperiin kultaisin nauhoin.
Valtiattareni kovin ihastui siihen ja silitteli polvillaan edessään olevaa alamaistaan sanoen niin kauniita sanoja, että kyyneleet nousi silmiini.
Ne kuivui kumminkin äkkiä silmänurkkiin kun Kata nosti minut ylös ja alkoi sitoa käsiäni katosta roikkuviin ketjuihin.
Kata valitsi ja esitteli minulle laajaa arsenaaliaan, jonka sanoi minua varten olevan kaiken esillä. Korvissani alkoi soida Lemonin ”Nainen tummissaan”
-Oon sieltä mistä takaisin ei tulla elämään🎶
~Kun mä lyön niin paluuta ei ole vaniljaan🎶
Sitten alkoi piiskaus, muutama reipas sivallus vihloi persettä mukavasti. Kata kysyi lempeästi ”sattuuko?” Vastasin ”Enemmän kuin luulin”.
”Mmmmm,,, Vai niin” ja lisää piiskaamista, seuraavaksi minut otettiin alas ja hakattiin taka- ja sisäreidet ainakin neljällä eri välineellä, että tietäisin mikä on mukavinta. Katalla varmaan joku aloittelijapaketti valmiina sadistisessa mielessään.
Kun minut oli piesty ja kuvattu niin alkoi siittimen ja kassien neulotus. 48 neulaa niihin meni, enemmän Katan tarkkuuden ja oman kipukynnykseni ansiosta kuin genitaalieni koon.
Nämä oli n.s. pääkohdat sessiossani, tietty neljään tuntiin tehtiin muutakin kivaa tai tuskallista tai kiihottavaa. Sitominen köysillä kattoon, pissaa ja jopa kakkaa tuli vähän maisteltua mukista ja astiasta, kehonlämpöisinä ihan vaan pienet suupalat, että sai suklaan maun suusta pois.
Ihana, ihana sessio. Lämpöä, ystävyyttä, ymmärrystä, hyväksyntää. Myötätuntoista, eleetöntä kuuntelua traumaattisille lapsuus- ja nuoruusmuistoilleni.
Kuristaminen, joka kummallisesti palautti minut koulukodin putkaan, eristykseen parin kaverin kanssa kun kuristettiin aikamme kuluksi toisiltamme taju pois. Se oli outo tunne, ei pelottava kun Kata oli lähellä.
Jään odottamaan seuraavaa sessiotamme, josko Kata silloin kuristaisi minut jonnekin muualle kuin sinne koulukodin eristykseen 🖤