[FortySexN2]

Sattuneesta syystä tuli ryypiskely mieleen. Ihmiset dokaavat eri syistä, mutta alkoholia ja muita päihteitä kulutetaan Suomessa paljon. En itse ole pienimmällä kulutuksella, mutta en varmaan suurimmallakaan.

Itsellä satunnaisella käytöllä se rentouttaa ja saa hyvän fiiliksen. Yleisimmin seurajuoma, mutta aina joskus myös kalsarikännit.

[Kapu]

Ehkä otin, ehkä en.

[Mustelmann]

Käytän alkoholia usein, mutta varsin pieniä määriä kerrallaan. Tykkään rentoutua kotisohvalla muutaman keskioluen voimin, mutta sen hurjempi tinttaaminen ei jaksa enää kiinnostaa. Olen normaalisti aika hiljainen jässikkä, mutta hiprakassa kielenkannat tuppaavat löystymään ja saatan intoutua jopa kertomaan kaskuja, jos olen sopivassa seurassa. Useimmiten juon kuitenkin yksin maailman menoa itsekseni pohdiskellen.

[Nuolija]

Tulen yleensä hilpeälle tuulelle, mutta joskus alan pohtimaan asioita ja omaa elämäntilannettani hieman liikaa. Se aiheuttaa pahan mielen ja tulen alakuloiseksi, aika synkkiäkin ajatuksia on välillä mielessä. Siitä vaikutuksesta en pidä, pitäisi vaan olla miettimättä niitä asioita ja keskittyä rentoutumiseen. Mitään kaatokänniä en jaksa enää nykyään juoda, pari olutta tai lonkeroa ja joskus pari shottia.

Juon aina yksin, on se sitten baarissa tai kotona.

[Keno pappi]

Minusta tulee puheliaampi. Muuten aika hiljainen introvertti olen.

[Noodelidude]

Ollut viimeksi humalassa yli kolme vuotta sitten ja sivistynyttä makunautintosiemailuakaan en harrasta, koska alkoholi ei maistu.

Annetuista vaihtoehdoista varmaan hilpeä kuvaa parhaiten.

[Blain]

Nuorempana tuli elettyä rockenroll-elämää ihan kirjaimellisesti ja keikkareissuilla sit luonnollisesti brenkku virtasi ja naisten perässä juostiin (ei maksullisten).

Selvinpäin en viihdy ihmisten seurassa lainkaan, jurrissa olin lyömätön seuramies. Siinä hurmattiin naiset ja joskus miehetkin, ainakin ehdotuksien perusteella.
Mut siis äärettömän hyvätuulinen kaveri olin "under influence".

Viimeinen vuosikymmen on menty äärimmäisen vähällä alkoholilla, muutama viime vuosi täysin nollalinjalla. Sillä linjalla mentäneen pitkän aikaa eteenpäin.

[MestariMerlin]

Varmaan kaksi ekaa on lähimpänä. Olen myös normin mukaan selkeä suurkuluttaja. Syitä miksi juon on useita. Käytän alkoa paitsi nautinnon takia ruokajuomana niin myös rentoutuakseni ja sietääkseni paremmin vastoinkäymisiä. Juhliminen porukassa viinan siivittämänä on nykyään paljon harvinaisempaa kuin ennen mutta sitäkin välillä tapahtuu.

Urheilu ja päihteet eivät oikein kuulu yhteen mutta saatan silti buustata liikuntarääkin tuomaa euforiaa muutamalla oluella mikä on melko erikoista eikä millään lailla suositeltavaa.. Kivut parannan viinalla, särkylääkkeitä en ota koskaan.

Alkoholinsieto on todella yksilöllistä ja toleranssi kehittyy pikkuhiljaa. Veikkaan että moni olisi juomatavoillani haudassa mutta itselläni ei ole havaittu terveysongelmia. Ainoa haitta ollut liiallinen kalorimäärä mikä johtaa siihen ettei kroppa ole niin solakka kuin ilman Alkoa.

Pakonomaista tarvetta juoda ei kuitenkaan ole. Nyt on menossa tipaton kausi mutta korkki aukeaa kohta taas takuuvarmasti. Ei tuo juomattomuus kohdallani oikein vain paranna elämänlaatua joskaan ei siitä juuri haittaakaan ole. Vaihtelu virkistää!

[RobertLey]

Vasta toisen päivän kännissä on pullon henki mukana.

[Iina]

Itselleni ei oikein maistu mutta minua ei myöskään häiritse muiden juominen. Jokainen tavallaan. 

[Timo Hississä]

Ensimmäinen annos alkaa väsyttämään ja seuraavat piristää. Illalla 2 annosta pilaa yöunet.

[guuguuman]

Lähinnä kai alan filosofoimaan, tai itse asiassa puhumaan polittiikkaa ja ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Varmaan ihan ***tun rasittavaa kuunneltavaa.

Joskus nuorempana tuli käytettyä alkoholia enemmän kuin reippaasti, sillä sosiaaliset piirit pyörivät aika lailla baareissa. Sitten kun ikää tuli lisää, niin alkoi noi krapulat olemaan sellaisia kolmipäivisiä enkä oikein muutenkaan enää pitänyt siitä minusta, joka alkoholin vaikutuksen alla kuoriutui esiin: sellainen draamakuniningatar ja ärsyttävä vänkääjä. Samoin ajatukset alkoivat hauskanpidosta lipsumaan sinne synkenpiin vesiin. Onneksi sitten sattui aika iso muutos elämäntilanteessa ja toi räpiminen oli helppo lopettaa.

 Satunnaisen hyvän oluen tai viskilasillisen otan edelleen itsekseni silloin tällöin, mutta semmoinen reippaampi dokaaminen on kyllä jäänyt sinne muistojen kansioon.

Yritän suhtautua avoimesti muiden päihteiden käyttöön, koska niin minuunkin aikanaan suhtauduttiin. Lasisesta lapsuudesta johtuen tietyt tilanteet kuitenkin painelevat edelleen minussa vääriä nappeja, mutta hammasta purren niistäkin selviää enkä ala muita tuomitsemaan.