Lauantaina yöllä kiinnostuin erään sadistin profiilista ”kinkyjen kantapaikassa” ja kerroin sen hänelle kirjoittamalla. Hän luki viestini ja kiinnostui myös profiilistani.
Hänen vastaus oli suunnilleen ”Kuvista päätellen kipukynnys kohillaan, se on minun näkökulmasta ajatellen oikein ihanaa”. Jatkoimme kirjoittelua sunnuntaina ja sovimme, että lähden Helsingistä Tampereelle maanantaina ja hän tulee laiturille vastaan, etten yritä pakoon tmv.
Sovitusti hän oli vastassa ja lähdimme kävelemään sateiseen kaupunkiin. Puhuttiin kaikkea mahdollista pervoilusta maailman tilanteeseen, urheilusta, tatuoinneista ym,ym, käytiin jossakin kaupassa ja pitkin Näsijärven rantoja tulimme kerrostalon eteen.
Kysyin: Mitäs nyt ? Hän vastasi kerrostaloa osoittaen, tuossa minä asun. Tuletko kotiini ?
Mutisin jotain myöntäväksi tulkittavaa ja pian olimme hänen asunnossaan.
Puhuimme taas paljon ja kuuntelimme musiikkia, sitten sain kysyttyä: Haluaisitko purra minua ? Kyseinen aktiviteetti oli esiintynyt kirjeen vaihdossamme usein piiskaamisen ym. satuttamiseni lisäksi.
Menimme lähemmäksi toisiamme, uppouduimme pitkään, hellään syleilyyn, viimein hän kysyi: Mitkä ovat rajasi jos alan sinua käyttää ilokseni oikein tosissaan ?
Vastasin, ettei minulla ole sellaisia rajoja, että pystyisin ne sanomaan, huomaat ne kyllä. Jos menen veltoksi tmv.
Vastaukseni aiheutti matalan, kehräävän naurun ja hän irtautui sylistäni. Kuulin kolinaa ja kohta selkääni siveltiin paidan päältä piiskalla.
Hän riisui rajusti ylävartaloni paljaaksi ja löi muutamia lujia sivalluksia lapoihin ja puri niin lujaa, että sai veren maun suuhun.
Housuni riisuttiin ja kiveksille pari ei niin lujaa lyöntiä. Aloin vääntelehtiä ja hän piti kädellä ja polvillaan minut patjassa lyöden persettäni lujaa ja välillä sisäreisiä purren. Viimein useiden puremisten ja lyöntien jälkeen hän rauhoittui. Asettui päälleni maata ja silitteli kehoani ja sykkivää elintäni hellästi.
Hengitti kuumaa hengitystä kaulaani vasten ja itku purkautui sisältäni.
Ei mitään kysymyksiä, ei sanaakaan.
Vain lämmin, lihaksikas vartalo kiinni minussa kunnes rauhoituin.
Rautatieasemalla käytiin syömässä ennenkuin nousin InterCityyn kohti Helsinkiä.
Kevyt puristus käsivarrestani, jonka iho oli purtu rikki sai minut vavahtamaan kivusta eron hetkellä.
Ilkamoiva hymy ja käden heilautus kertoivat minulle, että tapaamme vielä.
Hänen vastaus oli suunnilleen ”Kuvista päätellen kipukynnys kohillaan, se on minun näkökulmasta ajatellen oikein ihanaa”. Jatkoimme kirjoittelua sunnuntaina ja sovimme, että lähden Helsingistä Tampereelle maanantaina ja hän tulee laiturille vastaan, etten yritä pakoon tmv.
Sovitusti hän oli vastassa ja lähdimme kävelemään sateiseen kaupunkiin. Puhuttiin kaikkea mahdollista pervoilusta maailman tilanteeseen, urheilusta, tatuoinneista ym,ym, käytiin jossakin kaupassa ja pitkin Näsijärven rantoja tulimme kerrostalon eteen.
Kysyin: Mitäs nyt ? Hän vastasi kerrostaloa osoittaen, tuossa minä asun. Tuletko kotiini ?
Mutisin jotain myöntäväksi tulkittavaa ja pian olimme hänen asunnossaan.
Puhuimme taas paljon ja kuuntelimme musiikkia, sitten sain kysyttyä: Haluaisitko purra minua ? Kyseinen aktiviteetti oli esiintynyt kirjeen vaihdossamme usein piiskaamisen ym. satuttamiseni lisäksi.
Menimme lähemmäksi toisiamme, uppouduimme pitkään, hellään syleilyyn, viimein hän kysyi: Mitkä ovat rajasi jos alan sinua käyttää ilokseni oikein tosissaan ?
Vastasin, ettei minulla ole sellaisia rajoja, että pystyisin ne sanomaan, huomaat ne kyllä. Jos menen veltoksi tmv.
Vastaukseni aiheutti matalan, kehräävän naurun ja hän irtautui sylistäni. Kuulin kolinaa ja kohta selkääni siveltiin paidan päältä piiskalla.
Hän riisui rajusti ylävartaloni paljaaksi ja löi muutamia lujia sivalluksia lapoihin ja puri niin lujaa, että sai veren maun suuhun.
Housuni riisuttiin ja kiveksille pari ei niin lujaa lyöntiä. Aloin vääntelehtiä ja hän piti kädellä ja polvillaan minut patjassa lyöden persettäni lujaa ja välillä sisäreisiä purren. Viimein useiden puremisten ja lyöntien jälkeen hän rauhoittui. Asettui päälleni maata ja silitteli kehoani ja sykkivää elintäni hellästi.
Hengitti kuumaa hengitystä kaulaani vasten ja itku purkautui sisältäni.
Ei mitään kysymyksiä, ei sanaakaan.
Vain lämmin, lihaksikas vartalo kiinni minussa kunnes rauhoituin.
Rautatieasemalla käytiin syömässä ennenkuin nousin InterCityyn kohti Helsinkiä.
Kevyt puristus käsivarrestani, jonka iho oli purtu rikki sai minut vavahtamaan kivusta eron hetkellä.
Ilkamoiva hymy ja käden heilautus kertoivat minulle, että tapaamme vielä.