Päätin kirjoittaa vaikka luultavasti olisi fiksua vain pitää matalaa profiilia kunnes pahin tunnemyrsky on mennyt ohi.
Sitten taas mietin miksi en saisi puhua kun siltä tuntuu.
Nykyisin monessa mediassa ihannoidaan seksityötä, pidetään sitä helppona tapana tienata suuria summia. Todellisuus on että kukaan muu kun toinen seksityöntekijä ei voi tietää minkälaista arki tällä puolella on. Ei toimittaja, ei asiakas vaikka sillä olisi tuhat kokemusta seksin ostajana. Ei Only Fans malli (joka ei tee livetapaamisia) , eikä seksityöntekijän puoliso. Ellei sillä ole ajatustenluku-laitetta. Enkä minä voi tietää minkälaista hitsaajan tai jonkun muun ammatin edustajan arki josta minulla ei ole omakohtaista kokemusta samalta puolelta on.
Parhaimmillaan työ on sitä jota hehkutetaan, se voi olla voimaannuttavaa, ihanaa, täyttää sosiaaliset tarpeet, saa olla yrittäjä, sisällöntuottaja, matkustaa ja saa aikaan sellainen super-Queen olon. Niin ja rahaa tulee suht pienessä ajassa OK määrät.
Mutta sitten on näitä päiviä.
Tänään minulle kävi se melkein pahin mahdollinen, asiakas kävi käsiksi. Pahimmaksi mahdolliseksi lasken nyt sen että hupakko ei poistu tapaamisesta omin jaloin.
Asiakas vaikutti OK tyypiltä eikä punaiset liput liehuneet missään vaiheessa. Kaikenlaisia erilaisia ihmisiä tavanneena osaan jo suht hyvin lukea ihmisiä. Minut tavanneet tietänevät että olen joustava, rauhallinen luonne enkä räyhää tai provosoi millään lailla.
EN AVAA TAPAHTUMIA SEN ENEMPÄÄ TÄSSÄ yksityisyyden suojelemiseksi. Sekä olen aina ollut sosiaalipornoa ja kaikkea tragedialla mässäämistä vastaan ellei se hyödytä uhria.
Tapaamisesta jäi fyysiset jäljet. En ole mikään keijukainen mutta Tysonin kokoinen mies voittaa kyllä voimissa minut. Istun nyt odotushuoneessa menossa kuvauttamaan vammat. Vetäydyn sen jälkeen viettämään joulunaikaa läheisten kanssa ja tämän viikon asiakkaat saavat peruutusviestin toisen asiakkaan takia.
Palaan entistä ehompana tammikuussa. En kaipaa sääliä, syyllistämistä enkä saarnoja. Vitsiniekat voivat miettiä jo valmiiksi mikä on sopivaa.
Hyvää joulua kaikille kaikesta huolimatta!
Sitten taas mietin miksi en saisi puhua kun siltä tuntuu.
Nykyisin monessa mediassa ihannoidaan seksityötä, pidetään sitä helppona tapana tienata suuria summia. Todellisuus on että kukaan muu kun toinen seksityöntekijä ei voi tietää minkälaista arki tällä puolella on. Ei toimittaja, ei asiakas vaikka sillä olisi tuhat kokemusta seksin ostajana. Ei Only Fans malli (joka ei tee livetapaamisia) , eikä seksityöntekijän puoliso. Ellei sillä ole ajatustenluku-laitetta. Enkä minä voi tietää minkälaista hitsaajan tai jonkun muun ammatin edustajan arki josta minulla ei ole omakohtaista kokemusta samalta puolelta on.
Parhaimmillaan työ on sitä jota hehkutetaan, se voi olla voimaannuttavaa, ihanaa, täyttää sosiaaliset tarpeet, saa olla yrittäjä, sisällöntuottaja, matkustaa ja saa aikaan sellainen super-Queen olon. Niin ja rahaa tulee suht pienessä ajassa OK määrät.
Mutta sitten on näitä päiviä.
Tänään minulle kävi se melkein pahin mahdollinen, asiakas kävi käsiksi. Pahimmaksi mahdolliseksi lasken nyt sen että hupakko ei poistu tapaamisesta omin jaloin.
Asiakas vaikutti OK tyypiltä eikä punaiset liput liehuneet missään vaiheessa. Kaikenlaisia erilaisia ihmisiä tavanneena osaan jo suht hyvin lukea ihmisiä. Minut tavanneet tietänevät että olen joustava, rauhallinen luonne enkä räyhää tai provosoi millään lailla.
EN AVAA TAPAHTUMIA SEN ENEMPÄÄ TÄSSÄ yksityisyyden suojelemiseksi. Sekä olen aina ollut sosiaalipornoa ja kaikkea tragedialla mässäämistä vastaan ellei se hyödytä uhria.
Tapaamisesta jäi fyysiset jäljet. En ole mikään keijukainen mutta Tysonin kokoinen mies voittaa kyllä voimissa minut. Istun nyt odotushuoneessa menossa kuvauttamaan vammat. Vetäydyn sen jälkeen viettämään joulunaikaa läheisten kanssa ja tämän viikon asiakkaat saavat peruutusviestin toisen asiakkaan takia.
Palaan entistä ehompana tammikuussa. En kaipaa sääliä, syyllistämistä enkä saarnoja. Vitsiniekat voivat miettiä jo valmiiksi mikä on sopivaa.
Hyvää joulua kaikille kaikesta huolimatta!