Olen sitäkin asiaa mielessäni pohtinut, että haluavatko rankaisijat itse kokemusperäisesti jossakin/missään elämänsä vaiheessa kokeilla olla itse se, jota rangaistaan, siis tälleen BDSM-ajattelua noudattaen. Kysehän on siis siitä, halutaanko itse saada samanlaista kokemusta altavastaajan asemassa ja piiskaa saadakseen, jotta pystyisi paremmin empirian kautta hahmottamaan kokonaisvaltaisemmin, miltä rankaisun kohteena olevalta tunnepuolella tuntuu vai tuntuuko miltään. Vai kiinnostaako sellainen yleensäkään ottaen pohjimmiltaan sadistia/dominaa/masteria?
Ja kuinka moni on jo sadisti syntyessään tai pienestä pitäen? Ja toisaalta voiko jotkin tekijät selittää sellaista mahdollisuutta, että joidenkin kohdalla kostonhimoiseksi ja rankaisevaksi kurittajaksi kasvetaan elämänkokemusten ja ajatusmallien tiettyyn suuntaan kehittymisen myötä? Täytyykö olla luonnostaan sisäistä itsensä ja muiden johtamiskykyyn liittyvää luonnetta sekä sisäisesti voimakkaampaa vallanhalua valtaan pääsyn tuottama mielihyvä sisällään pitäen? Tarvitaanko jonkinlaista sisäsyntyisempää tai pienestä pitäen opittua rankaisemisen haluun viittaavaa ja kiivaampaa luonnetta (viittaan siis sisäiseen tarpeeseen saada ylipäätään rankaista toista ja antaa joillekin muille ihmisille tottelemattomuudesta tai muuten kurinpalautusta)?
Kuinka paljon tarvitaan tietynlaista välinpitämättömyyttä olla liikoja välittämättä alistujan asemasta kivun vastaanottajana, jotta voi synnittömämmin ilman suurempia tunnontuskia tuottaa toiselle kipua? Niin ja olen myös miettinyt, onko siitä hyötyä vai jopa haittaa, tai sekä-että, BDSM-piireissä sellaiselle, jolla on luonnostaan tai varhaisista vaiheista lähtien kasvamalla opittuja poikkeavuuksia luonteessa ja persoonallisuudessa siten, että jonkinlaisia narsistisia, sosiopaattisia ja psykopaattisia piirteitä esiintyisi yksilöstä riippuen jonkin verran tai jopa paljonkin.
Toisaalta sehän on myös aika selvää, että inhimillisesti reilun rankaisijan/masterin/dominan täytyy olla jossakin määrin luonteeltaan myös toisten silmissä tietynlaista perusluottamusta ja turvallisuuden tunnetta ulospäin säteilevä, asiallisen ja toisten ihmisten rajoja kunnioittava henkilö, ja tästä taas johtuu, ettei sellaiseksi inhimillisesti reiluksi rankaisijaksi välttämättä sovellu sellainen ihminen, jolla on voimakkaasti psykopatian oireita siten, että kaikki reilu kanssakäyminen ja muunlainen ihmisistä piittaaminen sun muu rehtiys hohtaa poissaolollaan. Silti tosin varmasti on sellaisiakin kurittajia, jotka luulevat olevansa todella hyviä vallanpitäjinä, mutta eivät tajua omaa vaarallisuuttaan itse tai viimeistään siinä vaiheessa, kun ollaan jo linnassa jonkinlaisesta isommasta ihmisen henkeen ja terveyteen kajoamisesta.
Tähän rankaisun kohteena olevan tunnepuoleen BDSM:n puolelta taas oletettavasti ja sanomattakin selvästi ainakin jollakin tavalla kytkeytyy niin kipu, pelko, kärsimys, nöyryytetyksi ja alistuneeksi itsensä tunteminen sekä suhtautuminen edellä mainittuihin jollakin tietyllä tavalla (esim. valoisammin, pessimistisemmin tai ihan vaan neutraalimmin olosuhteista, päivästä ja fiiliksestä sekä Kuun kierron eri asennoista ym. johtuen) ja lisäksi tietenkin BDSM:ään voi kai ilmeisesti alistujan roolissa olevalla henkilöllä yksilöstä riippuen ja hänen kokemusmaailman mukaisesti kuitenkin samaan aikaan kytkeytyä myös omanlaista nautinnon kokemisen tunnetta, seksuaalista kiihottumista tai vastaavaa, siis siitä kun toinen esimerkiksi valvoo ja katsoo alistetun perään, käskee, kurittaa, nöyryyttää, piiskaa häntä tms., tai joihinkin muihinkin BDSM:ään yksityiskohtiin liittyen siis voi liittyä nautinnon ja seksuaalisten tunteidenkin kokemista. Kai. Tietenkin lisäksi on selvää, että positiivisempien tunnekokemusten edesauttamiseksi on alistujalla oltava dominoivaa vallanhaluista kohtaan toimiva luottamuksen ja turvallisuuden tunne, että hommat niin sanotusti pysyy käsissä eivätkä lähde lopullisesti tai kriittisesti lapasesta noin vain tai ollenkaan.
En tosiaan ole alan expertti, mutta mielelläni sivusta seuraajana ja terveen uteliaana silmäparina kuulostelen toki mielelläni alan ammattimaisempien ja muutenkin selvästi kokeneempien mietteitä. Tiedän myös sen, että jotkut tutut ja eräät tapaamistani kollegoista sisällyttävät mahdollisuuksiensa ja kiinnostuksensa mukaisesti ja niitä tällä alalla yhteensovittaen myös BDSM-palveluita. Itse en ole toistaiseksi tällaiseen kiinnostunut lähtemään mukaan, ja vaikka joskus jonkin mielenhäiriön tai muun tarpeeksi houkuttelevan ja/tai perustellun seikan takia myöhemmin kiinnostuisinkin, niin silloinkin miettisin hyvin tarkkaan, voinko periä rahaa tällaisesta, jos kokemuksia ei ole välttämättä juurikaan sellaista ammattimaisempaa ja selvästi kokeneempaa tasoa silmällä pitäen, sillä en suinkaan halua tarjota sellaisia palveluita, joissa kokemustaso olisi nolla ja jonka vuoksi myös palvelun laatukin olisi, no, jos ei aivan paskaa, niin jonkinlaista kuraa ammattimaisempaan tasoon verrattuna kumminkin.
Sori, jos vaikutan innostuneelta ja että aihe itse asiassa kiinnostaa jonkin verran joistakin asianäkökulmista katsottuna, vaikkei käytännön toimimisen osalta ainakaan tätä nykyä tosiaan suuremmin kiinnostakaan, eikä tekstieni tarkoitus tähän kohtaan todellakaan ole todistella olevansa joku kaikkitietävä tieteilijä, joka tietäisi muiden puolesta asioita muka jotenkin paremmin ja oikeammin. Eli tässä ole tarkoitus suinkaan leikkiä mitään ihmismielen asiantuntijaa eli psykologia, vaan silkasta uteliaisuudesta ja jonkinlaisesta mielenkiinnosta aihepiiriä kohtaan kumpuaa nämä ajatukset ja pohdinnat, vaikken miksikään suuremmaksi BDSM-harjoittajaksi tätä nykyä toistaiseksi tunnustaudukaan enkä ole varma, tunnustaudunko myöhemminkään aihepiirissä, joka ei välttämättä sovi tietyllä tavalla kipuherkälle ja joskus koviakin kokeneelle luonteelleni.
Olen muutaman kerran ollut elämäni aikana kevyesti dominoivassa asemassa, mutta sekin on ollut sellaista positiivisella hengellä ja toista osapuolta kannustavalla yhteisymmärrykseen pääsemisellä tapahtuvaa hienovaraisempaa dominointia. Olisi sitä tarjoutunut kai jokunen mahdollisuus myös tuollaiseen rankemmankin session toteuttamiseen jollekulle kiinnostuneelle joskus aiemmin, jollen aivan väärin muista, mutta en kuitenkaan halunnut lähteä toteuttamaan tuollaista dominointia rankemman kaavan kautta, koska en ole opetellut kovin hyvin sitomaan ihmisiä eri tavoin, eri kireyksillä, eri asennoissa ja erilaisissa yhdistelmissä siis sen suhteen miten kehonosat ja raajat voi ylipäänsä turvallisesti ilman toisen telomista sitoa.
Henkisellä puolella kaikki kurittaminen ja rankaiseminen ei omalla kohdallani tunnu luonnolliselta, koska jotenkin olen suht helposti anteeksiantava ja loppuviimein aika helposti leppyvä nainen, ainakin jos vertaan omaan äitiini itseäni tässä suhteessa, kaikki kun on suhteellista. Myös kivun tuottaminen toiselle tosiaan tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, vaikka toinen osapuoli olisi kuinka vakuutellut nauttivansa piiskaamisesta ja lyömisestä. En silti viimeiseen asti halua kuitenkaan tehdä jotakin kivuliasta toiselle, koska minulla on se päähän pinttynyt ajatusmalli lapsuudesta opittuna ja kai luonteestakin johtuen olemassa siitä, että kaikki kivun tuottaminen on toisen ihmisen vahingoittamista ja pahoinpitelyä, jota taas itsessään on pidettävä ja koettava kuvottavana asiana, jollaista ei saa toisille ihmisille heitä kunnioittaakseen tehdä, jos haluaa välittää toisista ihmisistä ystävällisellä, lähimmäisenrakastavammalla ja lempeämmällä tavalla.
Olen myös ollut alistuvana osapuolena muutaman kerran ja suomeksi sanottuna masterin taso on ihmisestä riippuen vaihdellut jonkin verran. Ensimmäisestä kerrasta jäi suomeksi sanottuna paska maku ja koin selvästi enemmän kärsineeni koko tilanteesta kuin että olisin luottamuksen ja turvallisuudentunteen siivittämänä pystynyt ennalta tuntemattomalle viinipäissään ehdottaneelle alistumaan siten, että olisin siitä saanut jonkinlaista mielihyvää ja sen johdosta tarvetta saada kokea kurittavaa meininkiä jossakin muodossa koukuttuen siitä. En nyt lähde avaamaan kaikkia kokemuksiani, mutta sanottakoon, että toinen kerta alistujan roolissa kidutushuoneessa oli selvästi tutumman ja turvallisemman oloista seuraa, mutta siltikään en jostakin kumman syystä vain saanut kivun ja henkisen polkemisen vastaanottamisesta juuri minkäänlaisia kiksejä.
Ei kuitenkaan sillä, että toinen kokemus ja mahdolliset muutkin kokemukset olisivat sinänsä olleet mitenkään kauheita, vääriä ja negatiivisesti värittyneitä. Jo muutamakin kokemus näissä asioissa itse asiassa kumminkin auttoi avartamaan sielunmaisemaani tältä osin, joten joka tapauksessa kiitollinen kaikista kokemuksista, myös siitä hirveimmästä mahdollisesta horror storysta tietenkin ja sitäkään kokemusta kiitollisuuden suhteen väheksymättä. Siis ihanaa olla kiitollinen siitä, että jotkut ovat joskus luvan kanssa kaltoinkohdelleet ja pahoinpidelleet minua erilaisin sitomisen, piiskaamisen ja nöyryytyksen keinoin. Ja sitä huonointa kokemustakaan en unohda ikinä, sillä olihan sekin jotakin sellaista kokemusta, jota täytyy tämänkaltaiselle ajoittain elämässään kompastelleelle tunarille näköjään tapahtua.
Ja joo, tiedän, ettei tätäkään romaania ja avautumista jaksa lukea sellaiset, joita ei pitkät tekstini voisi vähempää kiinnostaa ajan kanssa niihin uppoutuen ja paneutuen... Tulkaa joku ja laittakaa vaikkapa kapula suulleni ja hiirenloukut näppikselle käsiäni varten tai sitokaa mieluummin koko kädet, niin ei tarvitse nähdä tällaisia jonkun omalla tavallaan kahelin tuottamia kilometrin mittaisia avautumisia kokemuksista ja pohdinnoista.
Aihe: BDSM (Luettu 2690 kertaa)
Kapteeni Turska
