Tämän aiheen saa yhdistää, jos jokin vastaava lanka on joskus aloitettu. Itsepuolustuslankaa tämä sivuaa, mutta tässä on muutakin kyseessä kuin vain itsepuolustusta, eli ammattilaisten yleisestä turvallisuudesta pohdintaa ja keskustelua.
Ajattelin avata tämän ennen kaikkea siksi, koska ihminen ei tosiaan ole mikään hajoamaton robotti. Minulle olisi tänään voinut huonolla tuurilla paljon huonomminkin käydä, mutta onneksi kuitenkaan niin ei päässyt käymään, vaikka tietyt vaaranmerkit olivatkin havaittavissa.
Mitäs kollegat teette siinä vaiheessa, kun asiakas ei suostu poistumaan ovesta ja noudattamaan selkeää pyyntöä ja lopulta suorasanaisempaakaan käskyä? Vaan haluaa jäädä sisälle ja odottaa saavansa rahansa tai puolet rahoista takaisin, koska ei sittenkään lukenut ilmoitusta ja ymmärtänyt minkä taustaista neitoa on menossa tapaamaan?
Tällainen varoittava esimerkkitilanne tänään minulla. Selvisin onneksi säikähdyksellä, mutta entäs, jos tilanne ei olisi tullutkaan hallintaan? Kun tällaisia tilanteita joskus joillekin meistä ammattilaisista tulee, niin mietin mielessäni, että olenko minäkin joskus vielä uutisissa Vantaan transtytön tavoin kaikkea muuta kuin mukavissa otsikoissa...
Onneksi haastava asiakas lopulta suostui lähtemään, ettei tarvinnut puolustaa isommin itseään eikä hälyttää ratsuväkeä, vaikka asioista mainitsinkin selkeästi ääneen siinä tilanteessa. Yhteyttä ottaneen tyypin pitäisi itse yleensäkin kantaa vastuu ihan itse siitä, että on lukenut ilmoituksen, mennyt jonkun tytön luokse ja maksanut hänelle asiakkuudesta. Minä kysyin puhelimessa ennen tapaamista selkeästi, onko toinen osapuoli lukenut ja ymmärtänyt lukemansa ilmoituksen ylhäältä alas eli millaista neitoa on tulossa tapaamaan. Jos toinen kertookin lukeneensa ja paikan päällä sanookin, ettei ole lukenut juuri tuon taivaallista ilmoituksesta, niin minunko vastuu se siinä tilanteessa on, kun ei luetunymmärtämistä ja lukutaitoa siinä tilanteessa ollutkaan? Tai ehkä sitä joillekin ei opetettu koulussa?
Ei kai siinä tilanteessa monikaan teistäkään arvon kollegoista ala palauttelemaan rahoja enää takaisin, vaikka toinen uhkailisi mitenkä. Vai kuinka? Arvokkaasta ajasta on maksettu ja nenäni eteen tultu. Ei se ilmaistakaan ole, vaikka ei jäisi siihen rupattelemaan, jos on jo ehtinyt kuluttaa aikaani, kalenteria ja voimavaroja laittaa itsensä valmiiksi.
Sanoin hänelle, että vaikka en ollut sitä mitä hän luuli olevansa menossa tapaamaan ja vaikkei hän ilmoitusta ollutkaan lukenut, niin olisin silti voinut tarjota hänelle niin hyvää suihinottoa ja muuta hellyyttä kuin mitä hän olisi siinä tilanteessa parhaimmillaan voinut toivoa, mutta hän kuitenkin halusi lähteä. Mutta sitä ennen tilanteen piti olla haastava, koska olisi pitänyt itse alkaa hänelle maksamaan, mitä en tehnyt ja varsinkin koska kyse oli minimiajasta. Siinä ei ole samanlaista palautusoikeutta kuin mitä isommalla summalla ostetussa palvelussa. Sama asia silloin, jos päihtynyt asiakas tulee sekavana luokseni ja on jo ehtinyt maksaa, ja huomaan vasta maksun jälkeen toisen olevan tillin tallin. Ei kuulu tapoihin palkita sellaisesta käytöksestä maksamalla pienestä summasta enää takaisin, kun on luokseni tultu omalla vastuulla eikä luettu/noudatettu sääntöjä ja tapaamisehtoja.
Kinkkisessä tilanteessa auttoi kylmänviileä rauhallisuus ja kärsivällisyys, kun lopulta istahdin eteiseen ja sanoin, että no, oleskellaan tässä eteisessä sitten rauhassa se maksettu pikainen tapaamisaika loppuun, niin ei tarvitse väittää, ettei olisi sitten saanut rahoilleen vastinetta. Yllättävän nopeasti ne jalat löytyivätkin sitten sille toiselle osapuolelle alle ja ehdin onneksi vain hetkeksi säikähtää tilannetta, kun minullakin tuo pokerinaama välillä pelittää näköjään pelastavasti ja tilannetajuisesti.
Ajattelin avata tämän ennen kaikkea siksi, koska ihminen ei tosiaan ole mikään hajoamaton robotti. Minulle olisi tänään voinut huonolla tuurilla paljon huonomminkin käydä, mutta onneksi kuitenkaan niin ei päässyt käymään, vaikka tietyt vaaranmerkit olivatkin havaittavissa.
Mitäs kollegat teette siinä vaiheessa, kun asiakas ei suostu poistumaan ovesta ja noudattamaan selkeää pyyntöä ja lopulta suorasanaisempaakaan käskyä? Vaan haluaa jäädä sisälle ja odottaa saavansa rahansa tai puolet rahoista takaisin, koska ei sittenkään lukenut ilmoitusta ja ymmärtänyt minkä taustaista neitoa on menossa tapaamaan?
Tällainen varoittava esimerkkitilanne tänään minulla. Selvisin onneksi säikähdyksellä, mutta entäs, jos tilanne ei olisi tullutkaan hallintaan? Kun tällaisia tilanteita joskus joillekin meistä ammattilaisista tulee, niin mietin mielessäni, että olenko minäkin joskus vielä uutisissa Vantaan transtytön tavoin kaikkea muuta kuin mukavissa otsikoissa...
Onneksi haastava asiakas lopulta suostui lähtemään, ettei tarvinnut puolustaa isommin itseään eikä hälyttää ratsuväkeä, vaikka asioista mainitsinkin selkeästi ääneen siinä tilanteessa. Yhteyttä ottaneen tyypin pitäisi itse yleensäkin kantaa vastuu ihan itse siitä, että on lukenut ilmoituksen, mennyt jonkun tytön luokse ja maksanut hänelle asiakkuudesta. Minä kysyin puhelimessa ennen tapaamista selkeästi, onko toinen osapuoli lukenut ja ymmärtänyt lukemansa ilmoituksen ylhäältä alas eli millaista neitoa on tulossa tapaamaan. Jos toinen kertookin lukeneensa ja paikan päällä sanookin, ettei ole lukenut juuri tuon taivaallista ilmoituksesta, niin minunko vastuu se siinä tilanteessa on, kun ei luetunymmärtämistä ja lukutaitoa siinä tilanteessa ollutkaan? Tai ehkä sitä joillekin ei opetettu koulussa?
Ei kai siinä tilanteessa monikaan teistäkään arvon kollegoista ala palauttelemaan rahoja enää takaisin, vaikka toinen uhkailisi mitenkä. Vai kuinka? Arvokkaasta ajasta on maksettu ja nenäni eteen tultu. Ei se ilmaistakaan ole, vaikka ei jäisi siihen rupattelemaan, jos on jo ehtinyt kuluttaa aikaani, kalenteria ja voimavaroja laittaa itsensä valmiiksi.
Sanoin hänelle, että vaikka en ollut sitä mitä hän luuli olevansa menossa tapaamaan ja vaikkei hän ilmoitusta ollutkaan lukenut, niin olisin silti voinut tarjota hänelle niin hyvää suihinottoa ja muuta hellyyttä kuin mitä hän olisi siinä tilanteessa parhaimmillaan voinut toivoa, mutta hän kuitenkin halusi lähteä. Mutta sitä ennen tilanteen piti olla haastava, koska olisi pitänyt itse alkaa hänelle maksamaan, mitä en tehnyt ja varsinkin koska kyse oli minimiajasta. Siinä ei ole samanlaista palautusoikeutta kuin mitä isommalla summalla ostetussa palvelussa. Sama asia silloin, jos päihtynyt asiakas tulee sekavana luokseni ja on jo ehtinyt maksaa, ja huomaan vasta maksun jälkeen toisen olevan tillin tallin. Ei kuulu tapoihin palkita sellaisesta käytöksestä maksamalla pienestä summasta enää takaisin, kun on luokseni tultu omalla vastuulla eikä luettu/noudatettu sääntöjä ja tapaamisehtoja.
Kinkkisessä tilanteessa auttoi kylmänviileä rauhallisuus ja kärsivällisyys, kun lopulta istahdin eteiseen ja sanoin, että no, oleskellaan tässä eteisessä sitten rauhassa se maksettu pikainen tapaamisaika loppuun, niin ei tarvitse väittää, ettei olisi sitten saanut rahoilleen vastinetta. Yllättävän nopeasti ne jalat löytyivätkin sitten sille toiselle osapuolelle alle ja ehdin onneksi vain hetkeksi säikähtää tilannetta, kun minullakin tuo pokerinaama välillä pelittää näköjään pelastavasti ja tilannetajuisesti.
