Katselin uutisista noita tulvakatastrofeja Saksassa ja muuallakin Keski-Euroopassa. Kyllä tässä maailmassa eläminen on muuttunut niin monella tavalla hyvin vaaralliseksi. Ajattelin niitä nuoruuteni huolettomia ja tuhruisia interreilejä Euroopassa. Reissasin neljänä eri kesänä vuosina 1979-83. Jotenkin nyt tuntuu, että Eurooppa oli silloin ihan lintukoti verrattuna nykyiseen. Ei kyllä tarvinnut mitään luonnonilmiöitä pelätä ja säätiedotuksia tutkia. Ei paljon Rein siihen aikaan kesäisin tulvinut. Eikä mikään lämpöaalto ollut koskaan riesana. No Barcelonassa nyt oli hellettä, mutta sehän me tietenkin tiedettiin jo etukäteen. Ja paljon kuumempaa nyt tänä kesänä on ollut vaikka Oulussa kuin silloin Barcelonassa.
Eikä ollut terroristeja. Ei kaduilla tullut vastaan joka kulmassa mitään munamuslimeja ja hottentotteja. No Pariisissa oli paljon näitä Ranskan vanhoista siirtomaista tulleita ihmisiä, mutta he olivat ranskankielisiä ja monet asuneet jo usean sukupolven ajan Pariisissa. He elivät omaa työteliästä elämäänsä. Barcelonassa oli jotain baskijuttuja, tai eihän ne oikeastaan mitään baskeja olleet vaan katalaaneja. Ja ne jutut liittyivät lähinnä siihen kenraali Francon sotilasdiktatuurin kukistumiseen vuonna 1976, kun Franco lopultakin älysi kuolla pois tästä maailmasta. Katalaaneilla oli jotain kieliongelmia. Francon aikana katalonialaiset eivät olleet saaneet edes puhua omaa äidinkieltään. Nyt katalaanit Che Guevara- miehet aina öisin ruuvailivat katujen nimikylttejä irti ja vaihtoivat espanjalaiset kyltit katalonialaisiin kyltteihin. Öisin kun tultiin Ramblasilta huorista, niin aina tätä uhkarohkeaa duunia seurattiin. Moikattiin kavereita. Ei siinä muuta.
Silloinhan ei ollut mitään kännyköitä ja lankapuhelimellakin se soittaminen äidille oli tosi hankalaa. Ja ennen kaikkea kallista. Aina jostakin kioskista yritettiin se lyhyt viesti hengissä olemisesta aina välillä pirauttaa. Postikortteja kyllä läheteltiin, mutta nehän saapuivat perille Ouluun vasta joskus ensimmäisten marraskuisten räntäsateiden aikaan.
Mutta hyvin sitä selvittiin. Koskaan ei mitään vaarallista tai ikävää sattunut. Vaikka biletettiin aika rajustikin. Siihen aikaan sutenööritkin Pariisissa ja Barcelonassa olivat ihan ystävällisiä heppuja. He kertoivat pelinsäännöt ja niiden mukaan sitten elettiin. Ei mitään ikävää ja kusetusta koskaan sattunut. Pelin säännöt olivat hyvin selkeät.
Nyt ei kyllä uskaltaisi enää interreilille lähteä. Mielensäpahoittajan tavoin kyllä minäkin nyt olen niin mieleni tästä nykyisestä maailmanmenosta pahoittanut
.