Uutisten mukaan Helsingissä on nähty huuhkaja. Viiskulmassa. Eikä edes ole ainoa huuhkaja josta on tehty havaintoja pk-seudulla.
Varmasti hieno näkymä heille jotka sattuvat näkemään. Huuhkaja mainitaan suurimmaksi Euroopassa pesiväksi pöllöksi. Minä en ole nähnyt huuhkajaa kuin eläintarha-olosuhteissa. Mutta olen nähnyt lapinpöllön. Jos tarkastaa huuhkajan ja lapinpöllön kokotietoja wikipediasta, huomaa että ovat jokseenkin samankokoisia.
Näin lapinpöllön eräällä hillareissullani Lapissa. Kello oli ehkäpä noin 22, ajelin autolla metsäautotietä pitkin ja näin että muutaman kymmenen metrin päässä edessäni, vasemmalla puolen tietä oli kelo jonka oksalla istui suuri lintu. Se oli lapinpöllö. Ajoin hitaasti mutta hidastin edelleen aina jonnekin kävelyvauhtiin ja tuijotin lapinpöllöä. Lapinpöllö vastasi tuijotukseeni katsomalla takaisin. Näky oli huikaiseva. Lapinpöllöllä on pienet silmät mutta karvoitus siinä ympärillä toimii ikäänkuin silmien jatkeena. Pöllö oli kuin suoraan Grimmin satujen kuvituksesta. Pumppuni hakkasi varmasti 200 kertaa minuutissa kun ajoin hitaasti pöllön vierelle asti. Pöllön istumasuunta oli kohti tulosuuntaani ja kun ajelin pöllön rinnalle, pöllö ei liikahtanutkaan mutta käänsi päätään etenemiseni mukaan, koko ajan tuijotimme toisiamme suoraan silmiin, lapinpöllö ja minä.
Pysäytin autoni kohdalle joka oli metsäautotien lähin kohta keloa, jossa lapinpöllö istui. Jätin auton käyntiin, mitään kameraa minulla ei ollut. Tuijotimme vain toisiamme, lapinpöllö ja minä. Ei tullut mieleenkään nousta autosta ulos, enhän toki edes uskaltanut. Katselimme toisiamme varmastikin parin minuutin ajan jonka jälkeen lapinpöllö kyllästyi ja lensi pois. Olihan se upea lintu.