Karjalaiset naiset osaa olla topakoita. <3
Kuulostaa niin tutulta toi omasta suvustakin...kovillakin ukoilla riehumisen jälkeen on sit vaan se oman akan pelko persiissä.
Viekää mieluummin vaikka putkaan koska kotona tulee kovemmat olot kun akka saa tietää mitä on tapeltu
Vaari ottaa viinaa kerran vuodessa, juhannuksena ja sanoo aina "karjala-akan pelko on viisauden alku" sekä "sen oon huomannu että jos se jostain huomauttaa niin mulla alkaa olla jo kiire"
Karjala-akat on tosiaan topakoita ja todella viisaita. Olen aina ihmetellyt miksi sellaista akkaa joka hoitaa ns.akkojen askareet, väheksytään tai sanotaan jotain hellan ja nyrkin välissä paskaa. Karjala-akka osaa tuossa kohtaan kääntää safkan laiton ja vaatetuspalvelun edukseen.
Muistan kun mummo sanoi vaarille "tarttis saada sellain auto joka ei jää lumihankeen" Arvaattekos mitä vaari teki? Ei tietenkään mitään, katseli telkkarista mäkihyppyä ja huusi "ei tollanen jäykkä kusitolppa minnekään lennä" Hyppyvuorossa oli juuri ollut Mika Laitinen ja loukkaantumisen jälkeenhän sitä rupes pelottaa ja siitä tuli sellainen jäykkä kusikanki.
Karjala-akka huomasi että mäkihyppy oli tärkeämpää mutta ei hätää, kyllä täältä pesee. Seuraavana aamuna Karjala-akka, rakas mummoni aloitti. Siellä se vaari pyöri munasiltaan ala-kerrassa koska sängyn jalkopäädystä ei löytynyt vaatelähetystä. Sieltä se huuteli että missä vaatteet on ja Karjala-akka huusi "herra on hyvä ja ottaa vaatteet kaapista" Vaari oli tietysti ihan orpona, eihän se tiennyt missä on vaatekaappi ja varmaan sen takia se tuli mummon kylpytakki päällä yläkertaan. Sen kasvojen ilmeestä jo näki kuinka se yritti miettiä mitä on munannut.
Karjala-akka, rakas mummoni oli tehnyt jo seuraavan siirtonsa ja vaari istui tyhjän aamiaispöydän ääreen. Vaari oli lyöty, sen katse oli tyhjä ja aivot umpisolmussa. Se oli varmasti vähintäänkin toivoton tunne kun se tajusi että aamupuuroa ei ole tehty. Aamupuuro pitäisi itse tehdä ja sillä ei ollut minkäänlaista käsitettä missä helvetissä on kattila. Vaari tiesi että nälkään kuolee ennen puolta päivää.
Karjala-akka luki Kouvolan sanomaa katsoi silmälasien alta ja sanoi "sellainen auto joka ei jää lumihankeen ja perseenlämmitin" Vaarin kasvoille palasi toivokas ilme, ehkä lounas olisi vielä pelastettavissa ja hetken päästä vaari olikin ostanut elämänsä ensimmäisen nelivedon ja vieläpä mummun kylpytakki päällä. Kotona odotti potut ja jauhelihakastike. Sängyn jalkopäädyssä oli kalsarit, sukat, suorat housut, vyö ja kauluspaita. Palvelu pelasi ja kouvostoliitossa oli kaikki hyvin.