^^ Tossa on jo munaa, kun omalla naamallaan haastikseen lähtee. Itse voisin osallistua jos lärvi ei näy eikä nimeä kerrota. Ihan vaan ihmisten asenteiden ja mahdollisten työympyröihin ulottuvien vaikutusten takia.
Tota jäin itsekin miettimään. Onko se niin, että alitajuisesti ajattelee harrastuksen olevan väärin, sekä ostossa, että myynnissä vai mikä?
En jätä maineeni vuoksi kertomatta jos maailmassa on jokin epäkohta (esimerkiksi kun työnantaja lomauttaa lapsens.. öö, eiku työntekijänsä) vaikka ei se minulle aina mainetta sada..
Kyllä se maksullisen seksin stigma painaa voimakkaasti asiakkaidenkin niskassa. Eri tavoin toki kuin meillä tekijöillä. Osa taas on lähellä toisiaan.
Stigmalla tarkoitetaan sellaista yhteiskunnallista häpeäleimaa, joka on sisäänkasvanut kulttuuriin, että harvoin sitä edes tajuaa, ennen kuin joku tekee sen itselle näkyväksi.
Tuskin akateemisesti pätevä termi, mutta itse puhun sisäistetystä stigmasta silloin, kun stigmasta on tietoinen, ei halua alistua sille, ja silti löytää itsensä stigmaamasta ko. aihetta suunnasta jos toisesta. Omalla kohdalla se voi tarkoittaa vaikka sitä, että joskus ihmettelin miksi putosin ”mitä olen mennyt tekemään”-kuiluun koko uran kanssa, vaikka olen tosi järkevästi lähtenyt alalle. Ystävän kanssa ruotiessa tajusin, että koska seksityö on yleisesti paheksuttua, oli omalle vaikealle ololle luonnollista hakea syytä seksityöstä. Onneksi lopulta löysin ikävien tunteiden juurelle, eikä sillä ollut mitään tekemistä seksityön kanssa. Ahdistus tuli siis muualta, ja katumus-ajatukset katosivat kuin veitsellä leikaten.
Joku kollega on multa joskus kysynyt, että miksi en tee asiaa X, kun olen siinä hyvä, vaan teen tätä hommaa. Tässäkin taustalla varmasti ihan viaton, huomaamaton stigma aiheuttamassa sammakoita suusta.
Tämä ei tarkoita, etteikö stigma-ajatuksissa olisi perääkin. Esim. kummalla puolella riskiä tahansa perheen, ystävien ja työn menettämisen pelko stigman takia on ihan validi pelko. Tässäkin ketjussa moni mainitsee asian, ja se on valitettavaa, mutta myös ihan totta, että näin voisi olla. Meillä kaikilla on erilaisia etuoikeuksia olla allyja eri vähemmistöille ja alistetuille ryhmille - olennaisinta lienee löytää ne tavat, jotka itselle sopivat. Kuten Trampas tuossa kuvaa, pienilläkin jutuilla voi saada isoa aikaan kun niitä on paljon.
Mä aina sanon, että eka paikka missä voi alkaa purkamaan stigmaa, on kahvipöytäkeskustelut. Voi vaikka vaan kysyä, että mitä mieltä muuten ootte seksityöstä? Tai kertoa jonkin uutisen minkä luki ja mitä ajatuksia se herätti. Ylipäänsä, että puhuu seksityöstä - ja miksei myös asiakkaista. Toki on ymmärrettävää, että esim. itse puhun ja kirjoitan enimmäkseen työstä ja sen tekijöistä, mutta samalla myös harmittaa asiakkaiden stigma.
Asiakkaat on kuitenkin se ryhmä, joihin vedoten mm. vaaralliset lait maailmalla menee läpi. Yleisimpiä argumentteja on rassukoiden seksityötä tekevien suojelu ikäviltä asiakkailta. Ruotsissa kiinni jäävät asiakkaat joutuvat pakkoterapiaan, joka on käytännössä aika järkkyä aivopesua. Näistä ”terapioissa” on raportoitu mm. korkeaa itsemurhahakuisuutta, enkä ihmettele. Toki se korreloidaan näissä jutuissa palveluiden käyttämiseen ja saadaan näyttämään ”pahalta” (samalla stigmaten mt-ongelmia), mutta tarpeeksi kun käytetään henkistä väkivaltaa ja häpäistään tehtyjen valintojen perusteella, niin eihän sitä loputtomiin kukaan kestä. Jos asiakkaat onkin ihan tavallisia ihmisiä, joilla on myös itsemääräämisoikeus ja oikeus suostuvien, yhteisymmärryksessä olevien aikuisten väliseen toimintaan, on vaikea myöskään väittää kaikkia asiakkaita hyväksikäyttäjiksi ja vaarallisiksi. Sikälikin on vaarallista, varsinkin tässä maailman ajassa pitää mitään ylimääräisiä hyhmäverkkoja maksullisen seksin yllä. Siitä on aika moni ihminen maksanut jo hengellään ympäri maailman.
Harmittavaa on se, että pelko lisää hiljaisuutta ja siitähän stigma saa voimaa. Hiljaisuudesta. Ja kun asioita ei jaa, ne voi paisua ihan päättömiksi, ja lopulta koko homma voi olla kamala mörkö. Aika monilla menee yksi ihmiselämä painavan möykyn kantamiseen. Kuvitellaan, että paha olo tulee siitä mitä tuli tehtyä, eikä osata kääntyä katsomaan asiaa toisesta suunnasta: Ehkä se paha olo tuleekin siitä, että olen omaksunut niin voimakkaasti ajatuksen siitä, että tekisin muka jotain väärin ja itseäni vahingoittavaa? Siksi tarvitaan ihmisiä sanomaan ääneen, että ei siinä ole mitään väärää. Sitä on normalisointi, tabujen rikkominen ja stigman purku.
Mitä tulee jännittävyyteen, mielestäni sitä saadakseen ihmisten mielenterveys, ihmisoikeudet ja turvallisuus on ihan pikkasen kova hinta. Uskon, että jännitystä tällä saralla saisi, vaikka ostaminen olisi yleisesti hyväksyttävämpää ja seksityö olisi dekriminalisoitua. Itseasiassa, se toisi aika paljon lisää mahdollisuuksia ja potentiaalia alalle, ja ihan uutta asiakaskuntaa. Toki, aina on ihmisiä, jotka ajattelevat asiat lähinnä oma etu edellä.
Mut hei tärkein juttu: Taas mä ilakoin ja tanssin, koska tässäKIN ketjussa puhutaan paljon
seksityöstä ja seksityöntekijöistä!
Ja hyvin näyttää, ettei tämän termistön haltuun otto ole ollut keneltäkään pois mitään. Tuskimpa siis lopulta dekriminalisointi tai stigman väheneminenkään
(Dekriminalisointi = Kaiken ylimääräisen säätelyn poisto laista niin, että seksialalla tekijöillä on samat yrittäjien ja työntekijöiden oikeudet ja mahdollisuudet kuin muillakin aloilla. Nyt seksityö ja ostaminen ovat Suomessa laillistettuja tietyin säädöksin, Ruotsissa taas seksin osto on laitonta, eli rangaistavaa)