Talvisota
Viimeinkin tämä tulee telkkarista elokuvana sen sijaan että se olisi pätkitty minisarjaksi.
Pekka Parikan ohjaama hieno Talvisota- elokuva ja viisiosainen tv-sarja ovat siinä mielessä vähän erikoisia saavutuksia, että elokuvan pohjana oleva Antti Tuurin romaani on vain 242-sivuinen opus. Talvisota elokuvahan kestää kolme tuntia ja viisiosainen tv-sarja jotain yli neljä tuntia. Mutta erikoisintahan Antti Tuurin hienossa Talvisota romaanissa on se, että kirjassa ei ole yhtään ainutta repliikkiä. Mutta jotenkin ne repliikit ovat kuin sisäänrakennettuna siinä Martti Hakalan (elokuvassa Taneli Mäkelä) kertojan äänessä. Itse elokuvanhan on käsikirjoittanut Antti Tuuri yhdessä ohjaaja Pekka Parikan kanssa ja repliikitkin osuvat kohdalleen.
Tuurin Talvisota (1984) romaanihan on toinen osa Tuurin kirjoittamaa kuusiosaista kauhavalaisen Hakalan suvun saagaa. Sarjan ensimmäinen osa Pohjanmaa (1982) kertoo 1970-luvun lopun Kauhavasta ja Hakalan veljesten sukukokouksesta vanhassa kotitalossaan. On kokoonnuttu jakamaan Paavon, Sepon ja Erkin Amerikkaan 192o-luvun lopussa häipyneen isoisän Amerikan perintöä. Jonka suurimmat aarteet kirjan mukaan olivat kulunut alpakkalautanen ja istunut taskukello. Kirjassa on hieno rakenne. Kaikki tapahtuu yhden sunnuntaipäivän aikana. Tämä rakenne on kyllä suoraan lainattu Fred Zinnemannin hienosta westernistä High Noon vuodelta 1952. Rautatieasemaa ja junan odotusta myöten. Tuurilta sellainen sangen postmoderni oivallus. Ja Pohjanmaa on muutenkin kuin joku länkkäri ja Kauhava Suomen villi länsi, sillä yhden päivän aikana purkautuu väkivallaksi kaikki se paha veri ja pinnan alla kytevä jännite. Hakalan veljekset selvittävät välinsä kyläläisten kanssa, ja illalla lasketaan raadot ja haavoittuneet. Tuurin Pohjanmaa on hieno kirja ja siinä on paljon takaumia, joita veljesten äiti ja isoäiti kertovat suvun miesten elämänvaiheista. Tuurihan on kertonut, että Pohjanmaan oli tarkoitus olla vain se yksi kirja, jossa kerrotaan Hakalan suvun vaiheista. Mutta toisin kävi. Onneksi. Pekka Parikan ohjaama elokuva Pohjanmaa on hieno.
Sarjan seuraava osa Talvisota (1984) kertoo veljesten Paavon, Sepon ja Erkin isän Martin sotataipaleesta talvisodassa. Kolmasosa Amerikan raitti (1986) kertoo 1980-luvun puolivälistä ja Erkin pakenemisesta mattokutomonsa verovelkoja Floridaan. Floridasta Erkki tekee tekee reissun Kanadaan Sudburyyn, minne tietää isoisänsä haudatun. Erkki löytää isoisänsä haudan ja yllätyksekseen myös Kanadan lähisukulaisensa. Isoisä Johannes on sangen ahkerasti levittänyt siementään sekä uudella että vanhalla mantereella. Lauri Törhönen teki Amerikan raitista elokuvan 1990, mutta ikävä kyllä se on huono. Törhösen elokuva on lähinnä ryyppäämistä Floridassa uima-altaalla. Ja se ei ole kyllä Tuurin hienon kirjan keskeisin anti.
Seuraavaksi Tuuri siirtyykin poikien isoisän Hakan Johanneksen elämän kuvaamiseen 1930-luvun Kanadassa. Uusi Jerusalem (1988) ja Maan avaruus (1989) kertovat Johannes Hakalan elämästä Sudburyssa mainarina ja Saskatchewanin preerialla Blombergin ihanneyhdyskunnassa maanviljelijänä. Hakalan suvun saagan piti päättyä tähän, mutta Tuuri on kertonut, että ei halunnut kuitenkaan jättää Erkkiä veropakolaisena elämään elämäänsä Floridaan, vaan halusi tuoda Erkin takaisin Kauhavalle. Lakeudun kutsu (1997) kertoo siitä, kun nelikymppinen Erkki verovelkojen vanhennettua palaa takaisin Kauhavalle ja järjestää elämänsä uudestaan Etelä-Pohjanmaalla. Antti Tuuri sai tästä kirjasta Finlandia kirjallisuuspalkinnon. Vaikka se on minun mielestäni koko kuusiosaisen sarjan heikoin lenkki. Ilkka Vanne teki elokuvan Lakeuden kutsu vuonna 2000 ja se on mielestäni ihan ok.
Antti Tuuri on yksi minun suosikkikirjailijoitani ja Hakalan sukusaaga on mielestäni aivan huikean hieno suoritus. Tuuri on erittäin tarkka historiallisista faktoista ja tarinan kertojana mielestäni loistava. Itse pidän ehkä kaikkein eniten Johannes Hakalan elämänvaiheista kertovista kirjoista Uusi Jerusalem ja Maan avaruus. En ole lukenut parempaa siirtolaisuuden kuvausta kuin nämä kirjat.