Miettiny tuota ja yrittäny kyselläkin, mutta en oo saanu vastausta.
Samanlaista pohdintaa jos saa työtarjouksen, niin miettii kannattaako tarjoukseen tarttua.
Selkeitä asioita omassa mielessäni mihin ei tarvitse:
-Siivous
-Pyykinpesu
-Raha
-Lapset
-Reissukaveri
-Kuuntelija
-Vertaistuki
-Seura
-Äidiksi
Mihin ehkä tarvitsee:
-Seksi
Kannattaako ottaa seksin takia noita mitä ei tarvitse?
Niistä ei listan asioista ei ole haittaakaan, mutta jos nainen arvottaa itseään parisuhteessa asioiden kautta mitä minä en tarvitse, niin tulee vähän tyhmä tarve tuntea kiitollisuutta
Naista tarvitsee synnyttämään lapset ja olemaan heille äiti, jos omia lapsia haluaa. (En nyt tässä ota huomioon mitään sijaissynnyttäjäkuvioita tms.) Ja jos haluaa oikeasti hoitaa ja kasvattaa omat lapsensa, on parempi asua saman katon alla heidän kanssaan. Lapset tarvitsevat äitiäänkin, joten on parempi, jos äitikin asuu saman katon alla. Jos omia lapsia ei halua hoitaa eikä kasvattaa, niin ei niitä silloin mihinkään tarvita.
Pitkä parisuhde naisen kanssa ei ole välttämättä mitään herkkua. Kaikki kotityöt hoituvat tarvittaessa itseltäkin. Raha riittää poikamiehenä kaikkeen PALJON paremmin. Vertaistukena ja kuuntelijana naiset, jos ovat kumppaneita, ovat täysin kelvottomia. Ei nainen halua miespuolisen kumppaninsa ongelmia kuunnella. Miehen tehtävä on kuunnella naisensa valitukset ja/tai ratkoa hänen ongelmansa. Ja sitä valitusta usein riittääkin. Usein naisten käsitys raha-asioista on, että miehen rahat ovat yhteisiä mutta naisen rahat ovat naisen omia.
Nainen haluaa itseään paremman miehen, joka pystyy hänet tarvittaessa korvaamaan vähintään yhtä hyvällä. Nainen haluaa itse nähdä vaivaa pitääkseen miehen. Nainen haluaa alitajuisesti tietää saaneensa hyvän saaliin ja alusta asti loppuun testaa miestä (eikä välttämättä itse aina tajua tekevänsä tätä). Pitkässä suhteessa väkisinkin illuusiot karisevat ja miehen imago naisensa silmissä kärsii, kun mies ei aina muista tai jaksa reagoida oikein hienovaraisiiin epäkunnioituksen osoituksiin. Nalkutus pahenee, kunnioitus vähenee ja seksielämä näivettyy ja monessa suhteessa loppuu kokonaan. Tällä kaikella ei ole välttämättä mitään tekemistä kummankaan todellisen arvon tai kelpoisuuden kanssa vaan sen jaksaako mies aina käyttäytyä oikealla tavalla. Sitoutuminen yhteen naiseen eli kaikkien vaihtoehtojen poissulkeminen alentaa miehen statusta suhteessa aina. Avioliitossa on vielä valtiokin lakeineen antamassa naiselle lisää valtaa miehen yli.
Sitoutumisen panttaaminen on suurin vallan lähde miehelle. Sen ei tarvitse tarkoittaa välttämättä vieraissa juoksemista vaan usein voi riittää osata toimia niin, ettei vaikuta itsestäänselvyydeltä. Kaikkiin epäkunnioituksen osoituksiin pitää vastata riittävällä tavalla. Pieni epävarmuuden siemen miehen suhteen pitää aina olla, koska mikään muu ei motivoi naista pitkässä juoksussa kunnioittamaan miestään ja antamaan hänelle parastaan (pitämällä itsestään huolta, kohtelemalla miestä kunnioittavasti ja haluamalla tätä seksuaalisesti - jännitys on seksuaalisen halun perusta).
Mikäli ei omia lapsia halua, en keksi minkä takia kannattaisi ryhtyä vakituiseen parisuhteeseen. Varsinkaan avo- tai avioliittoon ryhtymisessä ei ole silloin mitään järkeä. Miespuolisten ystävien ja kavereiden kanssa voi silloin vapaasti käydä harrastuksissa tai matkoilla. Naispuolisiakin ystäviä voi olla, koska ilman seksuaalisia jännitteitä ja omistushalua kummankaan osapuolen taholta heistä voi tulla osa omaa tukiverkostoa. Seksuaaliset tarpeet voi hoitaa panosuhteissa tai maksullisilla miten parhaaksi katsoo. Tulee taatusti halvemmaksikin kuin mikään yhdessä asuminen vakituisessa suhteessa saati naimisissa.
