Tässä AY-mafia maassa, demarit ja vasemmistoliitto ovat ammattiliittojen todellisia poliittisia etujärjestöjä. Taistelussa näiden ei-demokraattisten valtalinnakkeiden säilyttämisestä yhteiskunnan ja kansakunnan sekä työntekijöiden hyvinvointi ovat jääneet merkityksettömiä. Esimerkkinä viime vuoden poliittiset lakot, joiden laskuja yhteiskunta maksaa vielä pitkään.
Ymmärrän, että sattuu kun oikeistohallitus uskaltaa vihdoin purkaa tätä AY-mafian valtarakennelmaa. Rakennelma joka on vaikuttanut suomalaiseen talouspolitiikkaan ehdottomasti eniten.
Palkansaajana olen tyytyväinen, että olen saanut palkankorotusta ammattiyhdistyksen ansiosta. Varmaan moni muukin palkansaaja - ellei valtaosa suomalaisista työntekijöistä - lienee samoilla linjoilla.
Jos on yhtään perillä historiasta, niin ymmärtää, miksi ammattiyhdistykset ovat ainoa toimiva tapa rikastumista tavoittelevan työnantajan rahanahneutta vastaan.
Kaikki muut kohdat olivatkin tuttua vasemmiston vastakkainasettelua.
Ne olivat vain havaintoja 15 vuoden ajalta. Ehkä tuo kommenttisi oli enemmän itsellesi suunnattu? Kun ohittaa asian, ei tarvitse päätyä moraalisiin pohdintoihin. Yksilön osasta ja vastuusta yhteisössä elämisestä, yhteiskunnasta ja Suomen valtiosta.
Jos ne nyt ylipäänsä kiinnostavat.
Samalla voi ohittaa väittämän totuusarvon. Näppärää silloin, kun sitä ei voi kiistää. Tällaisessa tilanteessa huomio kannattaa ohjata toisaalle - vaikka sinne ammattiyhdistyksiin, jotka kollektiivisesti valvovat työntekijöiden oikeuksia ja etuuksia.
Täytyy muistaa ettei joka sähkölinja ole aikoinaan vedetty korpeen nykyisenkaltainen ahne voitontavoittelu mielessä. Olisi jäänyt moni linja vetämättä silloin.
Jostain syystä ani harva henkilö, joka kommentoi politiikkaa, tuntuu muistavan ja ymmärtävän historian merkityksen. Jotkut kansanedustajat tämän tunnistavat, osa jättää ehkä tarkoituksella muistamatta oman agendansa hyväksi - mutta etenkin politiikan toimittajien, valtion instituutioiden ja alan tutkijoiden ulkopuolisesta väestöstä tuntuu välittyvän historiantunneilta lintsaaminen. Aivan kuin ei ymmärrettäisi, että se mitä meillä on nyt, on tullut ihmisten päätöksistä ja ponnisteluista yhteisen edun nimissä.
Liekö jokin ideologia päässyt pesiytymään niin hyvin monen suomalaisen mieleen, ettei enää osata ajatella "me"-henkisesti. Vain se kiinnostaa, mikä on itselle, omalle perheelle ja sille viiteryhmälle, johon on samaistuttu tai johon ainakin mielikuvituksessa halutaan samaistua, eduksi.
