[Kapu]

Kannaksella kaatui paljon Miehiä.

[Kapu]

Antti Aho - Meidän maa: Suomi sanoin ja kuvin

[Kesava]

Mikko Porvali - Syvärin takana.

[Mustelmann]

Menossa on vanha kunnon Taru sormusten herrasta. Kyseessä on painos, joka on ollut hallussani vuodesta 2001. Kirja on hyvässä kunnossa ja itse tarinakin vie yhä mukanaan.

[Kellopeliappelsiini]

Harriet Tyce: Veri(Kellopeli)appelsiini

[Kyybel]

Menossa on vanha kunnon Taru sormusten herrasta. Kyseessä on painos, joka on ollut hallussani vuodesta 2001. Kirja on hyvässä kunnossa ja itse tarinakin vie yhä mukanaan.

Pitäisi aloittaa sama...ostin muutama vuosi sitten kirpparilta mutta vielä pölyttyy hyllyssä.
Ehkä vielä tänä kesänä voisi aloittaa

[RobertLey]

Vaihteeksi tuli luettua vähän kaunokirjallisuuttakin (vaiko dekkareita ovat..?)

Unto Katajamäki: "Kosolan kujanjuoksu" sekä "Maanpetturit"

Molempien keskiössä on muuan toimittaja Leo Virta, taustaltaan koulupoikana Valkoisessa Armeijassa taistellut mutta kuitenkin keskitietä etsivä lehtimies joka kuitenkin tahtomattaan joutuu aina murroskausien aikoina tapahtumien keskiöön.

"Kosolan kujanjuoksussa" liikutaan elävästi Lapuan ja Vaasan maisemissa - jos kohta Helsingissä sekä lopulta Mäntsälässäkin. Vikki Kosolan, Artturi Leinosen, Vuorimaan ja jopa Eljas Erkonkin hahmot yms on kuvattu hyvinkin elävästi eikä ihme sillä Katajamäki on merkinnyt lähdeluettelonsa kirjojen loppuun ja sieltähän niitä tuttuja muistelma-, ja dokumenttiteoksia löytyy. - Tarkkaa mutta vetävää kuvausta.

"Maanpettureissa" liikutaan sodan jälkeisessä punaisen valpon terrorisoimassa sekä kommunistien masinoimien poliittisten lakkojen riivaamassa Suomessa; Leo Virta on jo keski-ikäinen, pääkaupungissa asuva, vaimonsa ja poikansa Helsingin pommituksissa menettänyt ja kyynistynyt mies joka joutuu tutustumaan oman taustansa vuoksi silloisen poliisin "kuulustelumenetelmiin", juopottelevaan kommunistiseen sisäministeri Yrjö Leinoon ynnä muihin tuon ajan poliitikkoihin sekä poliisiupseereihin aina presidenttitasolle saakka. - Seurahuone "turkkilaisine huoneineen", "englantilaisen kabinetteineen" ravintola Royalin kautta aina Kallion Oivaan on kuvattu autenttisesti. Taustoina käytetty mm Yrjö Leinon sekä Emil Skogin muistelmia, Jukka Rislakin "Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa" sekä Paasikiven päiväkirjoja vv 1944-1956.

Hyviä toiminnallisia romaaneita.

[VanGils]

Viljo Rauta: Isoviha

Muistutus siitä, että venäläiset ovat olleet samanlaisia kautta historian.

[Mustelmann]

Viljo Rauta: Isoviha

Muistutus siitä, että venäläiset ovat olleet samanlaisia kautta historian.

Onko Venäjä koskaan tuonut maailmaan mitään hyvää? Tuhoaminen tuntuu olevan siellä suositumpaa kuin uuden luominen.

No tulihan sieltä Lada, vodka, Tetris-videopeli ja pari kuuluisaa kirjailijaa, mutta siinäpä se.

[Kapu]

Pekka Jaatinen: Kuolema Suursaaressa
14.9.44 tunnelma Suursaaressa kiristyi ja saksalaiset häädettiin.

[Villerius]

Riisutut naamiot, särkyneet unelmat Arvo Tuominen
Kirja on loistava.

[RobertLey]

Hans von Luck: "Aikakauteni vanki - Panssarikomentajan muistelmat 1939-50"

Wehrmachtin everstiluutnantin ja Rautaristin Ritarin muistelmat luettu. - Hyvällä maulla Puolan, Ranskan, Venäjän ja Afrikan rintamilla panssariupseerina taistelleen Miehen ylöskirjaamaa kertomusta. Syntyi v 1911 vanhaan preussilaiseen sotilassukuun, isänsä ainoa laivastoupseeri. Lukuisia hyviä anekdootteja erityisesti Rommelista esim Maas-joen sekä La Bassen kanavan ylityksissä Ranskassa v 1940 sekä myöhemmin Afrikassa missä von Luck oli pääasiassa suojaamassa Rommelin oikeata sivustaa vv 1942-43. Hän kuului selkeästi ns "Vanhan Reichwehrin" hengessä kasvaneisiin - tai kasvatettuihin - Miehiin, lisäksi ehtinyt köyhänä luutnanttina kiertää 1930-luvun lopulla Eurooppaa joten ymmärrys ja näkökenttä saattoi olla keskivertoa laajempi sodan puhjetessa. Vihollinen otettiin vihollisensa - mutta antautuessa vankina ja ihmisenä; tapa jota painotti alaisilleenkin. Käyty läpi koulutus ja Saksan panssariaseen muodostuminen ja kehittyminen kenraali Guderianin komennossa. Vasta Venäjällä 1941 alkusodan "euforia" hävisi, mutta niistäkään von Luck ei puhu kaunaisesti - vaikka joutuikin virumaan sodan jälkeen viisi vuotta Elbrusvuorten hiilikaivoksissa KGB:n kuulusteltavana.... - Saksan Yleisesikunnan antamasta komissaarikäskystä totesi kylläkin sen tulleen eräänlaisena bumerangina ryss... neuvostoliittolaisten sotilaiden niskaan; puna-armeijan poliittiset komissaarit olivat todenneet käskyn kuultuaan alaisilleen: "Jos joudutte saksalaisten vangiksi, teidät tapetaan välittömästi. Jos otatte askeleenkin taaksepäin, me tapamme teidät." Tämä oli länsimaissa siihen asti sotineelle von Luckille silmiä avaava kokemus venäläisistä.

Jotain von Luckin luonteen humaaniuudesta kertonee, että hän oli sotien jälkeen pidetty luennoitsija mm amerikkalaisten ja muidenkin länsiliittoutuneiden keskuudessa. Hän oli Zeuge der Zeit (aikansa tuote), mutta siitä ei ole löytynyt moitittavaa kun panssariupseeri suoritti loppuun saakka annetut - lopulta ylivoimaisiltakin tuntuvat tehtävät. Hän sai tunnustusta epäsuorasti jopa Hitleriltä, ymmärrystä Jodlilta ja Kesselringiltä, tuli toimeen rämäpäisenä tunnetun SS-panssariupseeri Sepp Dietrichinkin kanssa ja suoraa kiitosta tuli luonnollisesti Guderianilta sekä erityisesti tietenkin Rommelilta - mutta myöhemmin myös entisiltä vastustajilta. Tärkeimpiä Hans von Luckille olivat kuitenkin loppuun saakka hänen alaisinaan palvelleiden miesten kiitokset ja muistot yhteisistä vuosista.

[Caravaani Timo]

Paavo Rintalan kijaa
Porvari punaisella torilla

[Granado]

Luin Satu Rämön ensimmäisen dekkarisarjan kirjan Hildur. Satu Rämöhän on ollut paljon julkisuudessa dekkariensa myötä ja Hildurkin pomppasi heti myyntilastojen kärkeen toissa kesänä. En ole lukenut kovin paljon suomalaisia dekkareita, mutta mielestäni Hildur on kyllä ihan hyvä dekkari. Islantilainen Hildur Runarsdottir on rikosetsivä ja kadonneiden lasten yksikön vetäjä Islannissa pienessä Isafjördurin poliisipiirissä Länsivuonolla. Hildur on lapsuudessaan traumatisoitunut myrskyävässä hyytävässä meressä surffaamalla hermojaan lepuuttava rikosetsivä, joka saa työparikseen suomalaisen poliisiharjoittelija Jakob Johanssonin. He sitten selvittelevät sarjamurhaajan arvoitusta. Dekkarin tekee erityisen mielenkiintoiseksi salaperäinen ja kiehtova Islanti. Satu Rämöhän tuntee Islannin hyvin, koska on asunut siellä kohta 20 vuotta ja on kirjoittanut monia suosittuja matkaoppaita ja matkakertomuksia Islannista. Hildur on Satu Rämön ensimmäinen fiktiivinen teos. Islannin historia, kulttuuri, tavat, ruokailutottumukset ja perinteet islanninvillapaidan kutomista myöten antavat kirjalle mielenkiintoista sisältöä. Itsekin innostuin Hildurin myötä hieman kertaamaan Islannin historiaa, joka on kyllä mielenkiintoista kaikkine kuningassaagoineen ja muineen. Hildurin jatko-osa on jo ilmestynyt ja nyt marraskuussa julkaistaan kolmas osa dekkarisarjaa. Aion kyllä lukea nekin. Hilduristahan on myös tekeillä suuren kansainvälisen tuotannon dekkarisarja suoratoistopalveluun. Satu Rämö onkin sitten ensimmäinen suomalainen dekkaristi, joka on onnistunut pääsemään mukaan kansainväliseen bisnekseen. Satu Rämöhän on kyllä aika taitavasti, kustantaja mukaan lukien, onnistunut luomaan Hildurista brändin, joka on puheenaihe myös somessa. Ekonomi Satu Rämö haluaa tienata Hildurilla myös paljon rahaa, mikä on minusta vaan ihan hyvä asia  . 

[joey_t]

Olen Granadon tavoin tutustunut Rämön tuotantoon ja yhtä lailla pidän kirjoistaan. Tarkkaan ottaen olen lukenut vain nuo mainitut dekkarit eli molemmat kaksi jo ilmestynyttä ja kun se kolmas tulee, tarkoitus on lukea sekin. Islanti aiheena kiinnostaa, toisaalta siihen liittyy mystiikkaa, toisaalta mielenkiinto siitä miten jengi siellä asustaa ja oleilee, minkälaista siellä on, näihin kysymyksiin saa ihan tyydyttävästi vastausta lukemalla Satu Rämön teoksia.

Suomalainen dekkari kansainvälisesti -aiheesta se että Rämö on varmastikin kärkinimi tai ainakin niiden joukossa. En osaa vertailla mutta käsittääkseni Max Seeck voidaan myöskin mainita tässä yhteydessä. Hänen dekkareitaan on käännetty lukuisille eri kielille ja ainakin jossakin vaiheessa Seeckin teoksesta "Uskollinen lukija" piti tulla Hollywood-elokuva. Tuleeko vai ei, en tiedä, kenties tämä oli lähinnä iltapäivälehtiemme toiveunelmaa. Seeck on kirjoittanut useammankin dekkarin. Luin niistä ensimmäisen sekä eräänlaista kohua nostaneen "Uskollinen lukija" kirjan. Olivathan ne "ihan hyviä" mutta ei kuitenkaan niin paljon että tuntisin tarvetta lukea Seeckiltä kaiken mahdollisen.

Tässä yhteydessä kun kirjoittelen viestiäni Granadon innoittamana, en malta olla antamatta erästä dekkarisuositusta. Ruotsalaiskirjailija Leif G.W. Perssonin dekkarit joiden päähenkilönä on rikospoliisin murhatutkija Evert Bäckström. Suositteluni johtuu Bäckströmin toimntatavoista jotka ovat jokseenkin "elämänmakuisia" sisältäen kosteita iltoja, kaikenlaista sikailua sekä kaikkea muutakin mikä on mukavaa. Jos Granado sulla sattuu olemaan liikaa tyhjää aikaa niin kokeiles joskus Perssonia. Jossakin suoratoistopalvelussa on Bäckström-sarja mutta niissä esitellään jonkinlainen valju ja kunnollinen versio Evert Bäckströmistä joten se sarja ei ole katsomisen arvoinen.

[Granado]

^Islanti näyttelee kyllä keskeistä osaa Satu Rämön dekkarissa Hildur. Mietinkin, että jos kirja tapahtuisi vaikka Jyväskylässä, niin olisiko Rämön kirjassa mitään sellaista mikä nostaisi Hildurin tusinadekkarien yläpuolelle. Rämö osaa hyvin tuon somen käytön. Rämöllä näyttää olevan instagramissa seuraajia kohta yhtä paljon kuin Sanna Marinilla konsanaan. No ei nyt sentään, mutta jotain samaa koulutettujen nuorten naisten itsensä brändäämisen taidossa on. Mutta se on vaan mielestäni hyvä asia. Tiedämmehän, että kuinka vaatimatonta kirjailijoiden toimeentulo Suomessa on, kun myydystä kirjasta kirjailija saa euron ja äänikirjasta vielä paljon vähemmän. Luin jostakin monista Satu Rämön antamista haastatteluista, että kansainvälinen tuotantoyhtiö oli juuri ollut suunnittelemassa jotain Islannissa tapahtuvaa dekkarisarjaa kuvauksiaan varten, kun Rämön Hildur ilmestyi. Uskon, että siitä tuotannosta voi kyllä tulla laadukas, koska Rämön Hildur on niin hienosti visuaalisesti kirjoitettu, että sen islantilaisen luonnon voi ihan nähdä sielunsa silmin, vaikka ei ole koskaan Islannissa edes vieraillutkaan. Rämöä pyydettiin mukaan dekkarisarjan käsikirjoitusryhmään, mutta Rämö ei halunnut enää alkaa opettelemaan draamakirjoittamista alusta alkaen. Rämö on kuitenkin luvannut olla "Hildur- asiantuntijana", jos tarvitaan  .

Kiitos vinkistä joey_t. Pitääpä tutustua Perssonin dekkareihin.

[FortySexN2]

Ari Kangasharju Talouden ilmestyskirja

[Caravaani Timo]

Kaikki kauniit kukat
Markku Haussila

[VanGils]

Björn Wahlroos " Sateentekijät " Eräänlaiset päiväkirjat 1992 - 2001.

[antero pee]

Naomi Klein: Doppelgänger