Katselin tänään sateisena päivänä aikani kuluksi C Morelta uusimman mielensäpahoittajan Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä. Elokuvan on ohjannut Mika Kaurismäki, joka kyllä taitaa sujuvan elokuvan ohjaamisen sitä kuuluisaa draamankaarta myöten. Ihan kiva elokuva sadepäivän viihdykkeeksi, mutta ei mitään järisyttävän suurta. Tuomas Kyrö tietenkin osaa hyvin käsikirjoittamisen taidon ja ihmisten hauskuuttamisen. Elokuvassa mielensäpahoittaja lyttää escortinsa lunastuskuntoon, ja koska lähempää ei vuoden 1972 punaista eskorttia löydy, niin sitä pitää lähteä hakemaan Saksasta. Hampurin lentoasemalla mielensäpahoittaja lyö taksikuskin kouraan lapun, jossa lukee "ESCORT V.M. 1972". Taksikuski vie hänet tietysti bordelliin, missä madame luulee että mielensäpahoittaja haluaa vuonna 1972 syntyneen huoran. Vanha huora on kyllä aika karmea BDSM-ilmestys, ja mielensäpahoittaja on pulassa ennen kuin selviää karvahattureuhkoineen ulos bordellista. Minua se kohtaus huvitti suuresti.
Saksassa mielensäpahoittaja löytää 50 vuotta kadoksissa olleen veljensä, jota näyttelee Kari Väänänen. Vanhojen starojen Heikki Kinnusen ja Kari Väänäsen sanailua, välienselvittelyä ja reissaamista Saksassa on ihan hauska seurata. Ja kuten sanoin, niin Mika Kaurismäki vie elokuvaa jouhevasti eteenpäin. Mielensäpahoittajan Suomen naapuria Moilasta näyttelee tällä kertaa Silu Seppälä. Mika Kaurismäki tuo näyttämölle näin ikääntyneen ja parroittuneen ystävänsä Silu Seppälän, jonka en tiennyt enää olevan edes hengissä. Viimeksi muistan nähneeni Silu Seppälän joskus 80-luvulla Mika Kaurismäen hienossa elokuvassa Zombie ja Kummitusjuna. Silu Seppälä vetää Moilasen roolin ihan ok, mutta kyllä minä olisin niin kovasti kaivannut siihen rooliin suosikkinäyttelijääni Sulevi Peltolaa. Hän ei enää jaksanut terveytensä takia näytellä tätä elokuvaroolia. Näin se vaan menee, että suuret starat vanhenevat ja sitten vähitellen pikku hiljaa poistuvat keskuudestamme.