Kuluneen talven aikana minulle sattui eräs aika erikoinen kokemus. Mietin että en jaa sitä täällä mutta miksei. Tässä ei ole mitään feikkiä.
Pikkuisen kuitenkin suojelen palveluntarjoajaa jonka luona en taatusti enää vieraile mutta joka voi kuitenkin olla ihan hyvä kokemus jollekin toiselle. En usko että näin on mutta kukapa sitä muiden puolesta voi sanoa. Nainen kertoi minulle mm sellaista että moni ilmoittaa tulevansa mutta käytännössä kukaan ei tule. Ei pidä kertoa tulevansa mikäli ei tule! Huijaus on väärin ja kurjaa.
No, näin naisen ilmoituksen eräällä sivustolla, en kerro missä. Jokunen kuvakin oli, siitä ilmeni isot tissit ja isojen tissien innoittamana lähetin lisätiedustelua. Hinnaksi sovittiin satanen, ajasta ei ollut puhetta mutta tokkopa jäisin sinne puolta tuntia pidemmäksi aikaa, tällainen aika riittää minulle. Paikkakunta oli erään kunnan sivukylä mutta kun vilkaisin Mapsia, totesin ettei se nyt hirmu kaukana ole senhetkisestä sijainnistani joten mikäpä siinä. Pikkuisen hälytyskellot alkoivat soida kun nainen sanoi että hommat tehtäisiin hevostallissa koska muuta paikkaa hän ei voinut järjestää. No, ajattelin siinä että kaipa hevostallilla voi olla joku lämmin ja siisti toimisto-osa jossa homma hoituisi. Ja kellonaika olisi oltava 21 taikka myöhemmin. No sovin sen klo 21 sille illalle.
Ajelin paikalle ja näin pihalla tukevan naisen kahden koiran kanssa. Pihan päärakennus oli valaistu mutta nainen johdatti minut koirien kanssa pihapiirissä olevaan hevostalliin. Nainen kertoi että päärakennuksessa on henkilö joka ei saisi tietää vierailuni todellisesta syystä: hän oli kertonut että tulin ostamaan joitakin hevostarvikkeita. No me mentiin talliin jossa oli useampikin hevonen. Koirat nainen jätti eteiseen jonka oven tallin puolelle hän sulki. Nainen kertoi että jos joku tulee tallille niin koirat alkavat merkiksi haukkumaan.
Joo, tallissa oli tosiaankin joku erillinen huone, jossa ei ollut ovea ja josta näki mm yhden hevosen. Pakkasta oli ehkä -10C eli aika kylmä ja tämä erillishuone oli tosi siivoton. Nainen oli tuonut huoneeseen kulahtaneen patjan, elisiko ollut 160cm x 60 cm, tätä oli ajan hammas syönyt kovasti mutta nainen sanoi nukkuvansa sillä. Ei vitsit. Siinä mietin että mitä me tehdään, paleli ja otin tuntumaan naisen tissit. Näyttivät ottaneen osumaa monilta eri suunnilta ja laskin naisen puseron takaisin alas, eipä noista ainakaan visuaalista nautintoa ollut, kokoa niissä toki oli.
Nainen läväytti patjan lattialle ja totesi että mennäänkö käsihommilla? Riisuin kenkäni ja takin sekä avasin housuja. Nainen oli täysin puettuna ja alkoi tekemään mulle käsihoitoa. Paleli kovasti. Ilmeisesti pitääkseen yllä keskustelua nainen höpötti hevosistaan ja siitä miten hyvä hän on antamaan käsihoitoa. Jossakin vaiheessa nainen havaitsi tarvetta käydä eteisessä jossa olivat nuo kaksi koiraa suljetun oven takana. Koska minua edelleen paleli, vedin takin päälleni ja kengät jalkaan, se helpotti olotilaa. Fiilis ei kuitenkaan parantunut kun koirat tulivat luokseni. Suojelin sukukalleuksiani kaksin käsin, onneksi kumpikaan koira ei ollut niistä kiinnostunut - toinen koira alkoi nuolla naamaani ja toinen räksytti muuten vaan.
Pian nainen saapui takaisin ja ajoi koirat takaisin eteiseen. Nyt nainen antoi myös hieman suuhoitoa jatkaen sitten kädellään. Kysin että eikö me panna? Johon nainen sanoi että voidaan toki jos olen nopea. Täh? Kysyin että onko sulla kortsua johon nainen vastasi ettei ole mutta voidaan silti panna koska hänen ehkäisy on kunnossa. Mulla katosi into panemismahdollisuuteen jos sitå oikeasti edes oli. Toivoin vain pääseväni tilanteesta niin pian kuin suinkin.
Nostin paitani helmaa hieman ja huomasin tulevani, nainen laski lastini vatsalleni, toiveideni mukaan ei lentänyt paidalle. No joo, onneksi ohi ja kysäisin että olisiko naisella mitään paperia? Nainen lähti etsimään eteisestä, tällä kertaa ei ilokseni laskenut koiria luokseni. Odottelin tovin ja kun mitään ei kuulunut, pyyhin mällit käteeni jonka kuivasin allani olevaan kulahtaneeseen patjaan. Jossa nainen ilmeisesti nukkui kaikki yönsä. Mitä muutakaan minä olisin voinut tehdä?
Niinpä ajattelin että nyt kiireen vilkkaan pois. Mutta se ei vaan sopinut, olin osa naisen juonta mahdollisena hevostarvikkeiden ostajana. Mun piti seurata kun nainen kiirettä pitämättä satuloi yhden hevosistaan ja sitten käyskentelivät pihalla. Kylläpäs kiinnosti kovasti!
Voisi todeta että tekevälle sattuu. Onhan se ihan jees omistaa tällainen extreme-kokemus, muuta positiivista asiaan ei liity.